Eiköhän olisi parempi, jos Kirjallisuus-Lehteen aina kirjoittaisit suomeksi. Jos kaikki päättäisi aina kirjoittaa` Suomeksi, mitä suinkin saattaa, sekä kirjauksia, että muita, niin antaisi se jo vähän harjoitusta, uskallusta, herätystä ja muitakin hyviä vaikutuksia. Mutta jokaisen, joka tahtoo sitä muilta tehdyksi, pitäisi itsenkin niin tekemän. Minä kelle vaan olen kirjoittanut, niin aina Suomeksi, ja pyydän vielä Suomeksi vastaamaankin. Niin sain nykyisin sisareltani kirjauksen Suomeksi. Kyllä sielläkin "sitä suu pakaeleepi, mitä mieli tieteleepi". Sepä se kuulijoidenkin mieltä vähän nykäisee ja sitä nykimistä pitäisi kaikella tavalla ko'eteltaman.
Kuki` aina hyvin, toivoo sydämellisesti
vellosi Europaeus.
Helsingissä 12 Tammik. 1848.
Tuletkos tänne taikka tuleekos Oksanen milloin?
Kaikki uudissanat pitäisi Sanakirjassa niiksi merkittämän, ettei joku johto-oppia tutkiessansa tulisi joltakulta sellaiselta vietellyksi. Minulla onkin täällä kaikki Sinulle lähetetyt Johtosanani puhtaaksi kirjoitettuina, niin ettet tarvitsekkaan lähettää` tänne sitä, kuin syksyllä kirjoitin. Olisin lähettänyt puhtaaksi kirjoitetun paperini, mutta en löytänyt, eikä ollut aikaa toista kirjoittaa`.
37. Castrénille.
Helsingistä 13 Tammik. 1848.
Jaloarvonen Herra Tohtori!
Vahinko oli, kuin en viimeisessä kirjassa saanut kirjoittaa` suuresta halustani, tulla` itse Sibiriaan ja Korkeaan Aasiaan Suomalaisien jälkiä, jäännöksiä j.n.e. hakemaan. Jos olisin aj'oissa ennen nähnyt kirjaustanne Aamulehdessä, jossa mainitsette tahtovanne pyytää` Pietarin Akademialta edemmäksikin matkarahaa, niin olisin voinut kirjoittaakkin, mutta pahuus kuin en tuota tietänyt. Minulla on niin suuri halu päästä` seurohinne ja siellä tutkia` sekä kieliä että erinomattain mitä olisi avuksi "tutkinnoilleni Suomalaisien esi-isistä". En voi` suinkaan uskoa`, että Suomalaiset olisivat yhdettömäksi jättäneet perikotinsa ja että sinne jääneiden kieli olisi enemmin erkenevä täkäläisestä, kuin Vironkaan kieli. Kielemme suuri säännöllisyys tekee sen ikuisen lujaksi ja sitkeäksi, ja erinomattain voipikin se kestää` paikallansa olevassa kansassa paremmin kuin liikkuvassa. Onkin Suomen kieli täälläkin pidättänyt monen tuhatvuotisen luontonsa, sillä jos siinä olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin sittehän olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin sittehän olisi Sodankylästä Inkerinmaalle asti joka ainoa mies ruvennut yksin tuumin samalla lailla muuttamaan kieltä, joka on mahdotointa; mutta nyt on koko sillä matkalla aivan vähän eroitusta kielessä, ja siitä aj'asta kuin kaikki nyt niin hajonneet asukkaat asuivat yksillä tulilla taikka niin vähässä paikassa ja vähälukuisina, että puhuivat aivan samaa murretta, ei kieli ole` kuitenkaan paljon muuttunut yhden kuin toisenkaan murteessa. On siitä aj'asta uskottavastikin usiempia tuhansia vuosia. Eikös sitte kielen vielä enemminkin pitäisi pysymän alkuluonnossansa siinä kansassa, joka itsekin asuu alkuluonnossansa ja alkumaassansa. Niitä minulla on halu etsiä`. Ymmärrättehän, mikä suuriarvoinen asia se olisi Isänmaallemme.