Savit[aipaleessa] 4 Maalisk. 1849.
53. Lönnrotille.
[15 p. maalisk. 1849.]
Veli armahaiseni!
Kiitoksia paljon lähettämistäsi sanoistani. Työni kulkee jo tavallista kulkuansa, niin että joka päiväksi pitäisi yksi arkki valmistuman, jolla tavalla työ jo lokakuun lopulla päättyisi. Tällä kerralla lähetän Meurmanille häneltä nykyisin katsottavakseni lähetetyt parikymmentä viimeistä arkkia Sinun valmistamiasi. Olen niistä kyllä poiskin pyyhkinyt muutamia varsinkin uudissanoja, jos tunsin vähemmin onnistuneeksi, kuin joku toisin tavoin tehty sana taikka omassa tiedossani löytyvä vanhakin, joka tavallisesti pääsi entisen siaan. Olisi useasta sanasta kysyttäväkin jotain, mutta kysyn nyt vaan kahdesta: tahrastaa ja li'astaa eivät mielestäni olisi verba activakaan, kuin ovat yksiköstä tehdyt, ja niinkuin jo itse Laukossa puhuin: suomestaa (Schildt), herrastaa, ajastaa, myöhästää, edestää j.m. ovat neutra ja merkitseevät peräti toista, kuin: ar'istaa, myöhistää, suomistaa, edistää. Mutta ovatkos tahrastaa, li'astaa eläviä sanoja ja onkos niiden tapaisia paljonkin liikkeellä ja käytöksessä? Liitin minä sanat lik'aa, tahr'aa ainakin, jos paikoin olivat poisjääneet ja eikös nämät sanat lienekkin tavallisimmat? Ovat ne entisiin sanakirjoihinkin otetut, joissa niitä toisia ei löydy'.
Jos Meurman lähettää minun valmistamiani arkkia katsottavaksesi, niin pyydä' niitä korjaella' säästämättä sekä poispyyhkimällä kelvottomien että vi'allisien parantelemalla ja lisäämälläkin tarpeellisilla sanoilla. Uudissanojen tekoa olen pyytänyt välttää', missä vaan olen voinut, jos ei varsin sopiva ja ymmärrettävä muoto ole' mieleen pistäytynyt taikka suurempi tarvis vaatinut. Luonnollisuus tarvitsee kielessäkin tulla' hoidetuksi, eikä sitä kukaan osaakkaan paheksia', että, jos toisessa kielessä mitä sanotaan yhdellä sanalla, sen eteen Suomessa tarvitaan useampi taikka toisin asetettu lause. Muihinkin kieliin varsinkin latinaksi kääntäessä tarvitaan paljonkin katsoa' sen kielen tapaa, eikä väkisinkään tehdä' uudissanoja ja muukalais mukasia lauseita. Suomi kyllä suvaitsee paremmin uudissanojen tekoa, mutta tahtoo niitä tarkasti säännöllisiksi. On niitä vi'akkaita johtosanoja Latinalaisiltakin tehty. Nimitettyäni essivus akademialaisen Bötlingkin luona Pietarissa, moitti hän kohta sen väärää johtoa ja sanoi päätteen ivus voivan liitettää ainoastansa participiumiin praet. pass., esim. nominatus, genitus, datus, mutta kuin mainittu participium sanalla esse ei ole', niin voipi siitä sen siaan tehtää' entialis (absentialis j.m.), joka toki olisi oikeampi.
Sanotaanhan Vesilahdellakin: tuleevat, sanoovat, niinkuin sanoovat Valkealassakin ja muu'alla Kymen tienoilla, joissa Hämeen puhe jo alkaa. Tietänethän kuinka laajalta mainittu puheentapa käytetään ja missä taas: tulevat, sanovat alkaa puhuttaa'. Ole' hyvä ja ilmoita' siitä minulle. Täällä sanotaan: sannoot, tulloot, niinkuin muu'allakin Viipurin läänissä ja Inkerin maalla, Savossa taas sanotaan: tuloovat, sanoovatten.
Kuuluu Viipurin Ränteriassa olleen kirjoittajan yrittäneen väärällä avaimella päästä ruunun rahoja kopistamaan, mutta onnettomuudeksi juuttuikin hänen avaimensa liikkumattomaksi oveen. Hätäyksen sanotaan tehneen sekä kirjoittajan että Räntmestarin vuoteen omaksi.
Jäätkö kau'aksikin Laukkoon? Kirjoita' kohtakin, sitä rukoelee
veljesi D. E. D. Europaeus.