Savit[aipaleessa] 15 Maalisk. 1849.
54. Lönnrotille.[10]
[27 p. maalisk. 1849.]
Veli hopeaiseni!
Runosepän kaupoilla pitämisen olen heittänyt Cedervallerin haltuun, mutta sen kulkemisesta huolta pitääkseni anoisin, että olisit hyvä ja uuden Kalevalan esipuheessa mainitsisit pari sanaa Runosepässä olevan Johdatuksen Runon tekoon tarpeellisuudesta Kalevalan ymmärtämiseksi taikka että jokainen Kalevalan ostaja myöskin suotaisiin ostaa' Runosepän. Luullakseni Kalevalan esipuheesta nyt kuitenkin jättänet runo-opin Runosepän löytyessä pois, paitsi mitä tapuloista ja muista yli Runosepän käyvistä asioista suotavasti puhunet.
Jos lähettäisit minulle Professor Brockhausenin adressin, niin olisi se aivan hyvä, sillä mielelläni lähettäisin hänelle nyt jo Runosepän vaikka useammankin Berliniin Schotille ja muille lähettääksensä. Taitaa tois- ja menneen vuotiset Suomettaretkin olla' hänelle suotuisat.
Onkos Sinulla mitä määrättyä rajaa mietitty lausukkajen päätteen itsen ja itan välillä? kuin kirjoitat esim. kunnioitsen (Suomi 1844 siv. 182) kuin ennestänsä kirjoitetaan kunnioitan. Kukaties kirjoitatkin raudoitsen, laudoitsen jern-, brädbeslå, mutta sanotaanhan kuitenkin kirjoitan ja ei kirjoitsen. Kyllä kirjoitetaan ristiinnaulitsen, mutta onhan tämäkin alkuansa uudissana ja oikeammin nauloitsee, jos sillä päätteellä oleman pitää. Jo 1847 vuoden Suomettaressa 25 kirjoitin: "kuin tahdotaan sanoa', että varustaa' j-kulla j-kuta niin tehdään anottu lausukas annetun nimukan monikon kohdinnasta. Niin tulee sanasta kirjoja kirjoittaa' (kirjoilla varustaa'), sanoista lautoja, nimiä, kuvia, laudoittaa', nimittää', kuvittaa." Vepsässä löytyväiset alkumuodot kirjoida, laudoida, nimidä, kuvida, osoittaavat vielä selvemmin kuinka on syntynyt kirjoittaa' etc. Tämän mukaan olisi kyllä kunnioitan (= varustan kunnialla) oikeimmin vanhalla kirjoitustavalla. Mutta olkoon niin taikka ei, niin on kuitenkin vielä rajoittamatta kummankin päätteen käytös. Enkä ole' minäkään niiden päätteellisiä lausukkaita sanakirjoista ko'onnut, että taitaisin näkemällä jotain yleistä päättää'. Virkappas Veikkonen oma mietteesi tästä.
Veljyesi
Europaeus.
Savitaipaleessa 27 Maalisk. 1849.
55. Reinholmille.