(Samassa kokoelmassa kuin kirje n:o 52.)
11 huhtik. [1849].
Veikkoseni!
Juuri nyt sain lähettämäsi satullin ja kirjat, joista kiitoksia aivan paljon. Kirkherra Kjellman pitäisi jo tänäpäivänä lähtemän Porvoosen, ja jos vielä tapaaisin hänen kotoa, niin pistäisin Meurmanille menevään ja jo eilen Kjellmannille annettuun pakettiin tämänkin kirjauksen. Siitä kivikeihäästä sain jo mennä keväenä sen tiedon että "lapset sen mihin lie hävittäneet". Yhtähyvin aj'on vieläkin kysyä' sitä perään, kukaties se jo olisi häveyksistäkin löytynyt.
Vielä vähän kanteleesta. Runon ja laulujen nuotteja nyt on vähin kerättykin, mutta liekkös erittäin suomalaisia Kanteleen soittoja yhtäkään? Mahtaa kyllä olla', että laulujen ja runojen nuottia kanteleellakin soittaavat, niinkuin usein runoja laulaessansakin soittaavatkin kanteleella nuottia, mutta varon, että eiköhän siinäkin perisuomalaisessa kanteleen soitossa olisi jotain merkittävää yli suullisen sävelen. Minä, ehkä kyllä maita matkustanut, en kuitenkaan ole' puuttunut kussakaan kuulemaan runolaulun myötä kannelta soitettavan; kukaties Lönnrot taikka Kastrenkin olisivat sitä saaneet kuullaksensa ja jotakin siitä taitaisivat sanoa'. Venäen Karjalassa ei kannelta missään pidetä, mutta Ilomantsin, Suojärven ja Suistamon pitäjissä olen niitä tavannut. Varmaankin niitä löytyy koko Suomen Karjalassa ja Savossakin. Taitaisivathan monet Ylioppilaisetkin antaa' tietoa, missä niitä enemmin ja missä vähemmin tavallisesti käytetään, ehkä kyllä löytynee monta Ylioppilaistakin, jotka kotipaikkojen suomalaisista asioista juuri kuin Oluveliniuslanderin Liisa tietäävät ainoastansa "tuvasta ulos ja ulkoa tupaan". Aivan hyvä olisi, jos joku soitteloa rakastava Ylioppilainen taikka useampikin, ja jos vaikka Seuran varoilla, saataisiin matkaelemaan niille kanteleista rikkaimmille paikoille, joissa sitte kaiken muun kerättävän sivussa ahkerasti keräisivät kanteleen soittoja, kysellen kaikkien kanteleen soittajien perään ja soitattaen kutakin tarpeeksi asti. Pitäisi vaan oleman sellainen kerääjä, joka ymmärtäisi, mitkä kanteleen soitot ovat omituisia, ja mitkä muukalaisperäisiä. Torven ja ruokopillin soittojakin saisivat kerätä'. Pitäisi Sinun toki kirjoittaa' Lönnrotille kysymyksen, mitä hän tietäisi merkittävää sanoa' kanteleen soitosta.
Se on todella tuhma asia kuin kanteleesta, joka toki on perisuomalainen soitinkalu ja sen soitto runoissa niin halullisesti ihaeltu, ei paljon taikka todemmin sanoen ei mitään muuta tietä' kuin että sellaisia kaluja löytyy. Kanteleen puukoppa kuitenkin ei ole' sen pääasia, se oli sen soitto joka ihastutti kaikki kuulijat ja sitä soittoa pitäisi välttämättömästi unohduksiin vaipumasta pelastettaman. Saappas nyt tälle asialle kaikella ahkeruudellasi nuorukaisia mieltymään. Oliko Sakkolassa ja Pyhäjärvellä kanteleita? Inkerillä niitä en ole' tavannut, ehkä olen kysellytkin.
Hyvä olisi kuullakseni Helsingin uutisia. Sain täällä pari viikkoa takaperin kuulla' pitäneenne kissan naukujaisia Aminofin tervehtimisiksi tietoviisauden professoriksi päästyänsä. Nimitti sitte Elmgrenkin kirjauksessansa Nordenstamin käyneen vasten kauniskirjallisuuden yhteyttä; mutta kuinka, sitä en tiedä'. Kuinkas kävi Gottlundin juttu Ahlqvistin kanssa? Ettekö ole nytkään saaneet suomalaista teateripeliä syntymään?
veljesi Europaeus.
Se aina huomenesta huomeneen jäävä Kjellmanin lähtö on nyt tullut keskoiseksi. Kesällä toivoo hän sille uutta syntymistä. Ahlqvistilta sain nyt uutta Sanakirjan työtä. Hän kirjoittaa sekä kissan naukujaisista että Keisarin uusista viiksistä tarkoin. Viiksijuttu om tuhma asia, mutta oikein mieltäni pahoittaa, kuin en saanut kissan naukujaisia pitää. 14 huhtik. — Tule' veikkonen kesällä katsomaan
Europaeusta.