Vie seuraava lista nyt kohta Tikkaselle ja kysy, josko hän rupeaa minulle lähettämään mitä siinä vaaditaan. Pyydä myös Sinäkin saada niitä kirjoja ja karttoja tänne tulemaan, joita Sinulta jo sitte menneen talven olen anonut. Ja kuin nyt kerran rupeat kirjoittamaan, niin kirjoita sitte monen päivän edestä, vaikka koko yön, jos ei koko päivän vielä lisäksi.
Elä nyt suinkaan kokonansa hylkää ja unohuta
Europaeusta.
Savitaipaleessa 20 lokak. 1849.
69. Reinholmille.
[10 p. marrask. 1849.]
Velikultaseni!
Vissisti enemmässä kuin puolessa tusinassa kirjauksessa olen Sinulta anonut, mitä siis jo hyvin tiedät, mutta en ole saanut vastausta enemmin kuin anomianikaan. En nyt enään voi välttää sitä häpeää, joka tästä on minulle tullut. Jo likemmäksi pari kuukautta kirjoitti Koeppen minulle toisen kerran kysymyksiä siitä matkakertomuksesta, jota luvaten minulle Akademia antoi rekommendationi-kirjat Gouverneureille. Mutta kuin niitä välttämättömiä kirjoja ja karttoja en ole Sinulta saanut, niin ei ole tullut mainittu kertomuskaan mihinkään kuntoon, ja ne niin mahtavat korkeaoppiset herrat ovat näin tulleet petetyksi, sekä lupaukseni melkein rikotuksi. Häpiä sanoa, kipeä kärsiä, piti minun nyt viimenkin kirjoittaa Koeppenille totuus, (sillä valetta olen tottumaton saamaan oikein syntyneeksi) että minä jo niin monesti olen Sinulle kirjoittanut, viimeksi torakirjankin, jolle jo olisi vähintäkin kolmessa postissa pitänyt ker'etä vastaus, enkä ole tarpeita saanut, sitä vähemmin vastausta. Minä koin kyllä uskottaa, että se ei mistään vihasta ole tapahtunut, mutta en ole mitään muutakaan estettä tietänyt nimittää. Nyt on asia niin, että koko matkakertomuksen kirjoitus ei taida enään tapahtua ennen kuin tulevana kesänä, ehkä kyllä olisi ollut aikaa siihen, sillä odottaessani Sinulta varoja, al'oin kerätä täällä olevilta kartoilta muukalaisia nimiä ja sain niitä jo 3000 kokoon, mutta niitä hakiessa, kirjoitellessa ja vertoessa toisihinsa meni julmasti aikaa. P[ietarista hae]tin useammasti karttoja lisään, jotka nekin viipyivät kuukausittain, monia tarpeita ei ollut käsillä, ja niin mäni aikaa ja rahaa, että nyt tulee kiirettä yhdessä sanakirjan työssäkin. Kastreniltakaan en ole saanut vastausta — -keille kysymyksille, mutta Oksasen kautta ilmoitti hän, että hänellä on aineita kirjoittaaksen [suo]malaissukujen alkuperistä, vaikka koko vuodeksi. Tällä kertaa en siis kerkeä yhtä enemmin kuin tois[takaan], jonkatähden et tarvitse karttoja kiirehtiä. Mutta milläs maailman aikana Sinä ne Seuralle annat, kuin et vielä — — —. Kirjoita hyvä, kulta Veljeni! minun rahaseikoistani. Oikein tuskittaa tietämättömyyteni. Vain — — — -della meidän välillä mitä erinomaista seinää, kuin niin monelle monituiselle kirjoitukselleni et ole sanaakaan vastannut.
10/11 49.
Europaeus.