70. Lönnrotille.
[Syksyllä 1849]
Jalo Veljyeni!
Eihän Sinulle toki liene mitä vastusta ollut siitä, kuin vähän kauemmin olen tullut pitämään karttojasi, joista nyt kiitän suuresti lainan edestä. Niiden ympärystin lienee postin kulettajilta tänne tullessa ruhjottu, kuin se oli niin rikkinäinen, että päätinkin teettääkseni uuden. Sepä se viivyttikin niitä enimmän ajan. Tässä seuraa nyt sanakirjan arkit 175-201. Se on kyllä aivan vähän ajan suhteen, mitä sitte viimisen lähetykseni on kulunut, mutta tällä välin työksentelinkin kuukausmääriä Wenäläisten maakuntakarttojen kanssa, joista olen etsinyt ja kirjoittanut kokoon vähää vajaa 3000 muukalaista ja osaksi suomalaistakin paikkojen nimeä käyttääkseni Saksan kielellä kirjoittaakseni aivottuun kirjaan Suomalaiskansojen perikodista, jonka sitte aivon antaa Pietarin Akademialle. Meurman ei ole sanakirjaa kiirehtinyt ja ilmoitti että kirjanpainaja ei sitä ennätä valmiiksi saada kuin tulevana keskikesänä. Minä toivoin parissa, kolmessa kuukaudessa kerkeäväni mainitun kirjani kanssa valmiiksi, mutta karttojen kanssa työksenteleminen otti hirmuisesti aikaa, enkä ole vieläkään saanut kaikkia karttoja, joita vielä pitäisi saamani. Tohtor Castrén ilmoitti vielä itsellänsä olevan siksi tarpeeksi ainetta koko vuodeksi työksennelläkseni. Aivon siis kerrassansa ottaa koko läjän työkseni, kuinhan ensin aikaa saan ja pääsen muista töistäni. Sitte siitä toki enemmin palkintoakin antanevat.
Jo olen varmoilla jälillä, että Syräniläiset ennen vanhaan ovat asuneet Peipusjärveä myöten. Viron ja Lihvin maalla ei toki niistä tunnu paljon arveltavaakaan jälkeä, ehkä kyllä näissä kartoissa ja nimistöissä olisi montakin pitänyt löytymän, sen suhteen kuin niitä löytyy Pleskovan kupernissä. Kuin niitä Pleskovasta etelään ja länsietelään päin löytynee, sitä en nyt karttojen puutteessa taida sanoa.
Löytyy niitä pohjais-Wenäillä ja Walgedjärven tienoilla varsinkin lappalaisiakin nimiä, niinkuin päätteet pohta, bal, menä, sillä Suomen, Ruotsin ja Norjan rajanurkassa Lapissa löytyy Kaltapohta ja Koukimapohta, Terin Lapissa Kusomena (Кузомена), Polbal. Liki Arhangelskiä löytyy myöskin eräs Kusomena sekä muitakin samalla päätteellä. Walgedjärven tienoilla sekä tämä että bal ja pohta: Kostobal, Voslibohta, Pelpohta j.m.m. Tietänetkö mitä tällaiset päätteet merkinnevät.
Joko kuinka valmistuu uusi Sanakirja? Kuinkas Norjalainen Herra Friis voimistuu Suomen kielessä?
Vasta nykyisin tapasin kunnollisen kappaleen eräästä lausukasmuodosta, jota jo kauan olen arvellut löytyvän. Se on nimittäin forma continuativa sanasta kark'aa, josta karkuan ("kalat karkuaavat lahesta pois"). Yksinäisiä muotoja tiesin jo ennenkin esim. leimuaa, josta tullut leimahtaa näyttää muodon leim'aa olleen alkujuuren.
Koska monikon hallinnan pääte Suomettaresta niinkuin monesta muustakin nykyisestä kirjasta nähden ei nyt tahdo vakautua, niin olisi hyvä, jos miettisit tarkemmat ja soveliaat säännöt tälle se'alle. Kaikki entiselle raamatun kirjoitustavan pohjalle ei kelvanne jättää, parempi lienee runoissa löytyvä kirjoitustapa. Runoissa aina tavataan -sten, -nten: hevoisten, avainten, joten jo minäkin olen ruvennut kirjoittamaan, mutta ei löytyne vetten, totten, paatten, riitten, senkun vesien (kaareksi vesien päälle) tosien, paasien, riisien. Edellisen tapaiset eivät kaikki jokapaikassa ymmärrettäisiinkään.
Koska nyt juuri sain Reinholmin keräämät sadut Wiipurista tänne ja niitä nyt en kerkeä korjaelemaan ennen kuin tulevana keväenä, niin lähetän ne nyt Sinulle, niinkuin Reinholm esipuheessa suopi. Sukkelin satu lienee kyllä se, kuin Hämäläiset pelkäsivät yhden joukostansa ruislaihoon hukkuneen.