TRISHKA. Niin, niin, rouva, räätäli on sen oppinut, mutt'en minä.
RVA PROSTAKOFF. Vielä tuo kiistelee! Räätäli on oppinut toiselta, toinen kolmannelta; mutta keltäs ensimmäinen räätäli on taitonsa oppinut? Vastaa siihen, jos osaat, hölmö!
TRISHKA. Sekö se ensimmäinen räätäli? Se lienee ommellut vielä huonommin, kuin minä.
MITROFAN (tulee juosten). Kutsuin jo isää. Se sanoi heti tulevansa.
RVA PROSTAKOFF. Kisko se tänne vaikka väkisin, ell'et hyvällä saa tulemaan!
MITROFAN. Tuossapa hän jo onkin.
III Kohtaus.
Samat ja Prostakoff.
RVA PROSTAKOFF. Minne ihmeisiin sinä aina menet minulta piiloon?
Katso nyt, herraseni, mitä minä saan kärsiä sinun velttoutesi tähden!
Tuossa nyt näet, millaisen uuden takin poika on saanut enonsa
kihlajaispäiväksi! Mitäs nyt sanot Trishkan työstä?
PROSTAKOFF (arkana änkyttäen). Vä-vähän väljältä se minusta näyttää.