RVA PROSTAKOFF. No, Mitrofan, lueppa nyt vaikka jotakin vanhaa!
MITROFAN. Jotakin vanhaa! Niinhän sitä luulisi.
RVA PROSTAKOFF. Oppia ikä kaikki, sanoo sananlasku. Niin on asian laita.
MITROFAN. Kai, kai! Mikäs sitä on oppiessa? Sinä vielä toimitat kimppuuni kaiken maailman enot!
RVA PROSTAKOFF. Mitä ihmettä sinä puhut?
MITROFAN. Ei tässä tiedä, milloin saa enolta tukkapöllyä tai toiselta ympäri korvia, niin että hampaat kalisee. Ei, tämä ei kelpaa — ennen minä itse teen lopun hengestäni!
RVA PROSTAKOFF (säikähtyen). Mitä, mitä sinä aiot tehdä? Ethän vaan ole järjiltäsi, poikani?
MITROFAN. Tuolla on lähellä joki. Kun kerran sinne sukellan, niin ottakaa hännästä kiinni, jos saatte.
RVA PROSTAKOFF (suunniltaan). Voi, voi, minä en kestä tätä! Armahda
Jumala!
JEREMEJEVNA. Eno hänet noin säikäytti: oli vähällä tarttua hänen tukkaansa. Ihan se ilman mitään syytä…