STARODUM. Ilman oikeata sielua on sivistyneinkin ihminen kurja. Ja sivistymätön on siinä tapauksessa aivan kuin peto. Pieninkin aihe saa hänet rikokseen. Juuri sellaisten sivistymättömien vallasta olen tullut vapauttamaan…
PRAVDIN. Sisarenne tytärtä. Tunnen koko asian. Hän on täällä.
Menkäämme …
STARODUM. Odota hieman. Olen vielä kovin kiivastuksissani näiden
Prostakoffien sydämmettömästä menettelystä sukulaistani kohtaan.
Puhelkaamme vielä joku hetki. Näeppäs, minä noudatan sitä sääntöä,
ett'ei sovi ryhtyä mihinkään, ennenkuin mieli on tyyntynyt.
PRAVDIN. Harvat osaavat noudattaa samaa sääntöä.
STARODUM. Elämäni kokemukset ovat kyllä teroittaneet mieleeni sen säännön. Jospa olisin jo ennemmin osannut hillitä mieltäni, niin olisin voinut kauvemmin palvella isänmaatani. Niin, kyllähän sinä kaiketi tiedätkin, kuinka jouduin virka-eroon…
PRAVDIN. Muistan teidän ennen kertoneen siitä. Te pyysitte eroa upseerinvirastanne, kun muuan toverinne ilman mitään ansiota ylennettiin siihen arvoon, johon teillä oli kaikin puolin etuoikeus.
STARODUM. Niin juuri, mutta siinä menettelin väärin. Minun mielestäni kukaan ei saa erota virastaan, ell'ei itse varmasti usko olevansa kelvoton palvelemaan isänmaataan.
(Pravdin tarjoo nuuskaa. Starodum ottaa).
STARODUM (jatkaa). Jätettyäni sotilas-alan, jouduin sitte erityisten asianhaarain vuoksi semmoiseen toimeen ja paikkaan, jota en ollut uneksinutkaan … (keskeyttää, kun Sofia tulee).
II Kohtaus.