Samat ja Softa.
SOFIA (Pravdinille). Jo minä aivan väsyin niiden mellakkaan tuolla ruokasalissa.
STARODUM (syrjään). Aivan äitinsä näköinen! Tuossa on varmaankin minun
Sofiani!
SOFIA (katsoen Starodumiin). Kummallista, hän mainitsi nimeni! Enhän vaan erehdy…
STARODUM (syleillen häntä). Et, et! Sinä olet sisareni tytär, rakas
Sofiani!
SOFIA (hellästi). Ja te minun rakas enoni!
STARODUM. Moskovassa sain tietää, että olet tänne joutunut vasten tahtoasi, ja nyt olen tullut pelastamaan sinut onnellisempaan tilaan.
PRAVDIN. Ja minä saan sen ilon, että olen näkemässä, kuinka tälläkin kertaa hyvä lopulta pääsee pahasta voitolle.
SOFIA. Te olette, eno kulta, aina ollut niin hyvä minulle…
STARODUM. Olen jo kuudenkymmenen vuoden vanha, eikä minulla ole, paitsi sinua, mitään muuta, joka minua enää kiinnittäisi elämään. Sinä olet vanhuuteni lohdutus ja minä koetan auttaa onneasi. Jouduttuani virkaeroon, ryhdyin ohjaamaan kasvatustasi, ja kun tahdoin koota sulle myöskin jonkun verran aineellista rikkautta, oli minun pakko ajaksi erota äidistäsi ja sinusta.