SOFIA. Teidän poissaolonne tuotti meille paljon murhetta.
STARODUM (Pravdinille). Kun tahdoin varjella Sofian elämää puutteelta, päätin lähteä muutamiksi vuosiksi sellaiseen paikkaan, jossa voi rehellisellä työllä ansaita rahaa, ja siten jouduin maanviljelijäksi Siperiaan.
PRAVDIN. Olen kuullut, että olisitte siellä voinut rikastua paljoa enemmänkin.
STARODUM. Mutta mitä varten? Jos rikkautta haluaa vaan itse rikkauden vuoksi, niin ei koko Siperia riitä yhdelle ainoalle ihmiselle. Minä olen kerännyt vaan sen verran, (Sofialle) että, kun menet naimisiin, meillä ei olisi esteenä sulhasen varattomuus, jos nimittäin sulhosi sattuisi olemaan köyhä. (Kuuluu meteliä). Mutta mikä mellakka siellä on?
III Kohtaus.
Samat, rva Prostakoff, Skotinin ja Milon.
(Milon koettaa estää rouva Prostakoffia ja Skotininia pääsemästä
toistensa kimppuun.)
RVA PROSTAKOFF. Päästä, päästä minut! Annan mun kerrankin tarttua sen kuonoon…
MILON. En päästä, rouva, mutta älkää suuttuko!
SKOTININ (äkäisenä korjaten peruukkiaan). Pysy erossa, sisko, tai muuten tästä tulee ottelu: kun isken, niin repeät!