SKOTININ. Jo aikoja sitten lapsen iästä päässyt…
RVA PROSTAKOFF. Jonka omaisuus ei ole aivan pieni…
SKOTININ. Ja jolla on jokseenkin iso sikotarha…
RVA PROSTAKOFF. Niin sopikaamme asiasta heti ja Mikonpäiväksi häät!
(Yht'aikaa).
SKOTININ. Niin pistetään pienet kemut ja sitten pulskat häät!
STARODUM. Neuvonne ovat puolueettomia — sen kyllä huomaan.
SKOTININ. Huomaatpa vielä muutakin, kun opit minua lähemmin tuntemaan. Katso — täällä on tällainen sekamelska. Tunnin päästä tulen puheillesi kahden kesken, ja silloin sovimme asiasta. Kiittelemättä itseäni voin sanoa, että minun kaltaisiani on hyvin vähän. (Menee).
STARODUM. Se on hyvin luultavaa.
RVA PROSTAKOFF. Rakas ystävä, älä kummastele veljeäni…
STARODUM. Niin, niin, hän on veljenne.
RVA PROSTAKOFF. Oma veli; olihan isäni nimi Skotinin. Isä vainajani nai äiti vainajani; se oli syntyään Priplodin. Meitä lapsia oli kaikkiaan kahdeksantoista kappaletta, mutta paitsi minua ja veljeäni, ne ovat kaikki Jumalan tahdosta kuolleet. Toiset raahattiin saunasta kuolleina — kolme kuoli ryypättyään maitoa vaskikattilasta — kaksi putosi pääsiäisenä kirkontornista — ja muut kuolivat, kun eivät jaksaneet elää.