KUTJEIKIN (syrjään). Jospa halpaus löisi kielesi!
VRALMAN. Ikeenkun ennen aritmetik kaikki ihmise olis miljoni pöllö!
TSIFIRKIN (syrjään). Kyllä minä sun kelmin vielä rynkytän, kun joudut kynsiini!
VRALMAN. Hene täyty tiet', kuinka pite ele maailmas. Mine osa koko maailma ulko, mine ole itse paljo liikkunu maailmas.
RVA PROSTAKOFF. Niin, niin, Adam Adamovitsh, kyllähän sinä tunnet suuren maailman tavat. Kai sinä jo yksin Pietarissakin olet nähnyt kaikenlaista?
VRALMAN. Oikke paljo, hyve froua, oikke paljo. Mine aina katseli hyvi mielelle publik. Sattu monta kerta, kun suuri juhlapeive aika ajetti vaunul Katrinenhofi herrasveki tykö — mine aina niit katseli. Sillo mine monta kerta en yhtä minuti astu ales pukilt.
RVA PROSTAKOFF. Miltä pukilta?
VRALMAN (syrjään). Ai, ai! Mite mine nyt puhu! (Ääneen). Kylle sine, hyve froua, ymmärtä, kaikke paras on katsele siel ylheel, ja site varte mine aina istu tuttu vaunu — mine katsele suuri maailma seelt korkeelt kuskpukilt.
RVA PROSTAKOFF. Tietysti, sieltähän paremmin näkee.
Viisas mies aina tietää, minne pitää kiivetä.
VRALMAN. Sinu rakas poika saatta myös jollakin tapa kiipe katsele ihmise ja neytte oma itse. Oikke uljas poika! (Mitrofan, seisoen paikallaan, kääntyy ympäri). Oikke hyve poika! Ei pysy paikal — kuin villi hevone ilma suitti! Marsh! (Mitrofan juoksee pois).