RVA PROSTAKOFF (nauraa mielissään). Lapsi on vielä, vaikka, jo sulhanen. Täytyy kuitenkin mennä hänen jälkeensä, jott'ei hän vallattomuudessaan jollakin tapaa suututtaisi meidän rakasta vierastamme.
VRALMAN. Mene, mene, hyve froua! Sinu silme aina tarvita hene peres.
RVA PROSTAKOFF. Hyvästi nyt, Adam Adamovitsh! (Menee.)
IX Kohtaus.
Vralman, Kutjeikin ja Tsifirkin.
TSIFIRKIN (nauraen). Siinä vasta narri on!
KUTJEIKIN (nauraen). Viimeisen lopun vintiö!
VRALMAN. Mite te, pöllö, hamppa irviste?
TSIFIRKIN (lyöden Vralmania olalle.) Ja mitä sinä siinä pörhistelet, saksan sika?
VRALMAN. Ai, ai, rautane kesi!