KUTJEIKIN (lyöden Vralmania olalle.) Kirottu muukalainen, mitä siansaksaa mongerrat?
VRALMAN (hiljaa). Nyt on liitto! (Ääneen.) Miksi te aina pilkkaa minua?
TSIFIRKIN. Itse syöt jouten toisten leipää etkä anna meidän tehdä mitään; ja sinä mokoma vielä olet olevinasi!
KUTJEIKIN. Kielesi on pahalta hengeltä riivattu ja sinussa asuu valheen isä!
VRALMAN (tointuen pelostaan). Kuinka te uskalta olla noin moukka minun oppinu persona edesse? Mine huuta sotamies avuks.
TSIFIRKIN. Ja me teemme sulle kunniaa — minä tällä taululla…
KUTJEIKIN. Ja minä katkismuksella…
VRALMAN. Mine kantele frouale teite peele.
(Tsifirkin uhkaa taululla ja Kutjeikin katkismuksella).
TSIFIRKIN. Tällä halkasen naamalautasi kahtia!