RVA PROSTAKOFF (Pravdinille). Olkaa niin hyvä ja sanokaa hänelle, mitä tiedettä se on — kyllä hän kertoo.
PRAVDIN. Geografia on sama kuin maantieto.
RVA PROSTAKOFF (Starodumille). Mitä hyötyä siitä oikeastaan olisi, tuosta maantiedosta?
STARODUM. Ensiksikin se hyöty, että kun tarvitsee jonnekin mennä, niin tietää minne on mentävä.
RVA PROSTAKOFF. Mokoma hyöty! Mitä varten sitte on vosikoita? Se on niiden asia. Se ainakaan ei kuulu aatelismiehelle. Kun meikäläinen käskee: vie minut sinne ja sinne, kyllä vosikka vie. Usko minua, se on kaikki roskaa, mitä Mitrofan ei tiedä.
STARODUM. Sopiihan itseään niinkin lohduttaa.
RVA PROSTAKOFF. Ilman tieteitä eletään ja on eletty. Minunkin isävainajani oli piiripäällikkönä viisitoista vuotta eikä hän kuolemaansa saakka osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta osasi koota vähän omaisuutta ja säästää. Kun hänen luokseen tuli joku sellainen, jolla oli jotakin pyydettävää isävainajaltani, niin istui tämä tavallisesti rautaisen arkun kannelle, ja jokaisen pyytäjän jälkeen hän pisti arkkuunsa jonkun kolikon. Muille en tätä kehu, mutta teiltä en salaa mitään. Niin, ja senkin voin sanoa, että isävainajani kuoli juuri tuon saman arkun kannella maaten: niin sanoakseni nälkään. Mitäs siitä sanotte?
STARODUM. Erittäin ylevä kuvaus. Täytyy todella olla Skotinin, jotta voisi oikein arvossa pitää niin autuasta loppua.
SKOTININ. Jos tässä kerran tarvitsee todistaa, että oppi on roskaa, niin ottakaamme setä Vavila Falelejevitsh. Lukemisesta ja kirjoittamisesta se mies ei kärsinyt puhuttavankaan, mutta sillä vasta pää oli!
PRAVDIN. No minkälainen?