PROSTAKOFF (menee, lyöden kätensä yhteen). Keltäs tämä tulee, vaimoseni?
RVA PROSTAKOFF (tuskissaan). Voi, voi tätä kurjuutta!
SKOTININ (syrjään). So, so, so! Noin ne pian käyvät minunkin kimppuuni. Noin sitä voi joka ainoa Skotinin joutua holhotiksi! Parasta korjata luunsa, kun vielä hyvällä pääsee.
PRAVDIN (Skotininille). Varo sinäkin itseäsi. Olen kuullut, että kohtelet sikojasi paljoa paremmin kuin palvelijoitasi…
SKOTININ. Korkeasti kunnioitettu herra! Mutta kuinkas minun sydämmeni voisi kiintyä ihmisiin… Ajatelkaa itse … ihmiset minulle viisastelevat, mutta sikain seassa olen itse viisain.
RVA PROSTAKOFF. Kaikki multa menee! Olen aivan hukassa!
SKOTININ (Starodumille). Olin juuri aikeissa tulla kysymään sulta, kuinka asian laita oikeastaan on … tuota noin … onko sillä oikein sulhanen…
STARODUM (viitaten Miloniin). Tuossa hän on.
SKOTININ. Vai niin! No ei mulla sitte ole mitään tehtävää. Ei siis muuta kuin valjastan hevoseni ja…
PRAVDIN. Ja mene sitten sikojesi luo. Mutta älä unhota ilmoittaa kaikille Skotinineille, mikä heitä uhkaa.