PRAVDIN. Te siis luulette olevanne oikeutettu tappelemaan ja lyömään, milloin vaan mieleenne sattuu?
SKOTININ. Eikö sitten aatelismies saa piiskata palvelijaansa, milloin vaan haluttaa?
PRAVDIN. Milloin haluttaa! Mutta mikä halu se on? Oletpa sinä oikea Skotinin! (Rva Prostakoffille). Ei, rouva, kukaan ei saa harjoittaa tiranniutta.
RVA PROSTAKOFF. Vai ei saa! Siis aatelismieskään ei saisi lyödä palvelijaansa, milloin niin haluaa! No mitä varten meillä on asetus aatelin vapaudesta…
STARODUM. Kyllä on mestari selittämään asetuksia!
RVA PROSTAKOFF. Ilkkukaa vaan, mutta ihan tällä hetkellä minä ne pehmitän joka ainoan… (Pyrkii menemään).
PRAVDIN (pysäyttää hänet). Viipykää vielä hetkinen. (Ottaa esille paperin ja lausuu juhlallisesti Prostakoffille). Hallituksen nimessä minä käsken teitä nyt heti kokoomaan kaikki palvelijanne ja talonpoikanne saamaan tietoa tästä määräyksestä, että niiden väkivaltaisuuksien ja väärinkäytösten tähden, joihin teidän liiallisen heikkoutenne johdosta teidän vaimonne on itsensä vikapääksi tehnyt, hallitus tämän kautta käskee minun ottaa holhouksen alaiseksi teidän talonne ja tiluksenne.
PROSTAKOFF. Nyt on kaikki hukassa!
RVA PROSTAKOFF. Mitä! Uusi hätä! Mistä, mistä syystä? Olenhan minä emäntä omassa kodissani…
PRAVDIN. Emäntä kyllä, mutta sellainen, jonka luonnotonta häijyyttä ei voida sietää hyvin järjestetyssä valtiossa. (Prostakoffille). Menkää!