"Ei, sitä en sano; maanmieheni asuvat pitkän taipaleen takana, saaren pohjois- ja itäosissa, eikä heidän luokseen voi lähteä ilman kuninkaan nimenomaista lupaa."
"No, miksi et hanki lupaa lähteäksesi pois?"
"En ole sitä koskaan pyytänyt."
"Ja arvatenkin tiedät, että et sitä saisi, jos pyytäisitkin."
"Sitä en voi mennä takaamaan; mutta miksi tätä kaikkea kyselette?"
"Siihenpä minulla on pätevä syy. Jos sinä olet kristitty ja vanki, niin miten voit suostua näiden raakalaisten välikappaleeksi, kavaltamaan meidät heidän käsiinsä? Eikö ole tunnotonta siten kohdella kristinveljiänsä?"
"Mitenkä niinä teitä kavaltaisin? Enkö tee teille selvää siitä, että kuningas kutsuu teitä tulemaan maihin ja on käskenyt osottamaan teille kohteliaisuutta ja avuliaisuutta?"
"Niin totta kuin olet kristitty, vaikka sitä suuresti epäilenkin, uskotko kuninkaan tarkottavan sanaakaan siitä mitä hän lupailee?"
"Hän lupaa teille suuren kenraalinsa kautta."
"Siitä minä vähät välitän; minä kysyn vain: Voitko sanoa uskovasi, että hän aikoo pitää sanansa?"