Hollantilainen oli ihastuksissaan heti ensi sanasta.
"Sen teen", hän sanoi; "olen varma siitä, että hän pulassaan antaa minun lähteä."
Hän juoksi pois kuin ilosanomaa viemään, kenraali älyttömästi antoi suostumuksensa ja vannotti häntä, ettei hän tulisi takaisin ilman kapteenia. Toinen lupasi hartaasti, ja pitipä sanansa kuin pitikin.
Hänet tuotiin laivaan; pursi oli tullut poukamamme suulle, me nostimme ankkurimme ja läksimme liikkeelle. Heidät sivuuttaessamme hurrasimme huikeasti, riemukkaina kuljettaen pois heidän lähettiläänsä. Taisipa kenraalille käydä huonosti.
KAHDESTOISTA LUKU.
Käännös elämän uralla.
Kertomukseni lähenee loppuansa. Olimme nyt avoimella ulapalla ja purjehdimme aluksi pohjoista kohti. Oikea määrämme pää oli Madagaskar, Mangahellyn lahti; mutta William vei minut eräänä päivänä purren kajuuttiin, haluten puhella tovin vakavasti kanssani kahden kesken.
"Annatko minun", alotti William, "pukua sinulle suoraan nykyisistä olosuhteistasi ja vastaisen elämäsi mahdollisuuksista? Lupaatko kunniasanallasi, että et pane pahaksesi sanojani?"
"Kaikesta sydämestäni", vastasin minä. "William, olen aina huomannut neuvosi hyviksi ja suunnitelmasi ovat olleet järkevästi perusteltuja. Puhu siis vapaasti, mitä vain mielesi tekee."
"Mutta siinä ei ole kaikki mitä vaadin", jatkoi William; "siinäkin tapauksessa, että ajattelemani esitys on sinulle vastenmielinen, tulee sinun vannoa visusti vaikenevasi siitä."