Tämä tosiaankin tehosi järkeen!
"Mutta minun on kuitenkin mahdoton sietää nykyistä tuskaani", voihkasin.
"Ja kuitenkin aijot kestää vielä kauheampaakin tuskaa", muistutti
William, "ja ammut siis itsesi, jotta olisit auttamattomissa?"
"Minä olen auttamattomissa."
"Mistä sen tiedät?"
"Olen siitä vakuutettu."
"Niin, mutta varma et siitä voi olla", puheli hän; "varmistuaksesi siis ammut itsesi, sillä totisesti oletkin heti haudan tuolle puolen jouduttuasi kadotettu, kun sitävastoin tällä puolen saatat vain peljätä tulevasi kadotetuksi."
"Minulla oli mennä yönä kauhistuttavia unia. Paholainen oli tulevinaan luokseni kysymään, mikä nimeni on ja ammattini. Sen minä sanoin, ja sain vastaukseksi: 'Oikeaan osasin mieheen; olen sinua etsiskellyt. Tule nyt vain mukaan.' Minä kiljahtelin kauhuissani niin että heräsin omaan ääneeni; ja se painajainen ahdistelee minua päiväkaudetkin."
"Vai niin", sanoi William painavasti; "annappa tänne se pistoolisi."
"Mutta mitä sinä sillä teet?"