— Yksi seikka minua vain huolestuttaa, minä lisäsin, — se nimittäin, että noiden joukossa on kolme, neljä kunnon miestä, jotka pitäisi saada pelastetuksi. Jos he olisivat yhtä suuria konnia kaikki, niin uskoisin Jumalan määränneen heidät joutumaan meidän käsiimme, sillä saatte olla varma siitä, että kuka ikinä tähän saareen saapuu, hän on meidän vallassamme! Hän kuolee tai jää eloon riippuen siitä, miten hän käyttäytyy meitä kohtaan.
Tämä näkyi rohkaisevan kapteenin mieltä, ja entistä tarmokkaammin valmistuttiin nyt taisteluun.
Heti kun olimme nähneet toisen veneen lähtevän saarta kohti, olimme vieneet vangitut turvasäilöön. Kaksi pahinta, joihin kapteeni kaikista vähimmän luotti, lähetettiin saaren toisessa päässä olevaan luolaan, vartijoina Perjantai ja yksi äskeisistä vangeista vapautettu merimies. Luola oli niin kaukana, ettei heitä sieltä kukaan olisi osannut mennä etsimään. Sinne Perjantai vei heidät sidottuina ja jätti heille lähtiessään ruokatavaroita ja kynttilöitä. Jos he pysyvät siellä hiljaa ja rauhallisina — sellaiset ehdot Perjantai heille antoi, niin he pääsevät parin päivän kuluttua pois, mutta jos yrittävätkään lähteä karkuun, niin heidät ammutaan siihen paikkaan. Vangit vakuuttivat pysyvänsä nöyrästi luolassa, he kun sitä paitsi luulivat, että luolan suulle oli pantu vartijat. Muista vangeista pidettiin kaksi sidottuna piilossa lähempänä linnaa. Toiset kaksi päästettiin vapaaksi ja otettiin meidän joukkoomme, sen jälkeen kun he olivat juhlallisesti luvanneet elää ja kuolla yhdessä meidän kanssamme.
Näin meitä oli yhteensä seitsemän lujasti aseilla varustettua miestä. En lainkaan enää epäillyt, ettemme nyt kykenisi pitämään puoliamme tulossa olevaa kymmentä miestä vastaan, varsinkin kun kapteeni tiesi heidän joukossaan olevan kolme, neljä luotettavaa miestä.
Heti kun uudet tulokkaat olivat saapuneet ensimmäisen purjeveneen kohdalle, he laskivat rantaan ja vetivät veneensä hiekalle. Siitä olin hyvilläni, koska olin jo pelännyt heidän heittävän ankkurin ja jättävän vartijoita veneeseen. Ensi työkseen he riensivät toisen veneen luo, mutta suuri oli heidän hämmästyksensä, kun he näkivät, että se oli aivan tyhjä ja että sen pohjassa oli reikä. He ampuivat silloin pari, kolme yhteislaukausta ja rupesivat huutamaan ja huhuilemaan tovereitaan, mutta turhaan. Sama temppu uudistettiin, mutta yhtä huonolla menestyksellä, sillä luolassa olijat eivät voineet heitä kuulla ja toiset taas eivät uskaltaneet vastata.
Tämä kummastutti vastatulleita niin, että he — kuten jälkeenpäin sain tietää — päättivät niine hyvineen palata laivalle takaisin ilmoittamaan, että toverit oli saaressa murhattu ja heidän purjeveneensä lyöty rikki. Ja he työnsivät todellakin veneensä vesille ja astuivat siihen.
Kapteenille tuli nyt hätä: hän arveli, että nyt he soutaisivat takaisin, laiva nostaisi ankkurin ja purjehtisi tiehensä, ja niin se jäisi meiltä valloittamatta. Mutta ei aikaakaan, niin hän sai jo muita pelon syitä.
Vene ei ollut ennättänyt vielä kauaksikaan, kun miehet näyttivät muuttaneen päätöksensä. He palasivat takaisin maihin ja jättivät kolme miestä veneen vartijoiksi. Se oli suuri pettymys meille, sillä mitä hyötyä meille siitä olisi, vaikka saisimmekin nuo seitsemän miestä vangiksi, jos muut kuitenkin pääsisivät käsistämme? He palaisivat laivalle, ja laiva olisi silloin mennyt meiltä iäksi. Meidän ei auttanut muu kuin jäädä odottamaan, mihin suuntaan asiat alkaisivat kehittyä.
Vartijat työnsivät veneen jälleen vesille ja laskivat ankkurinsa niin kaukana rannasta, ettemme voineet ajatellakaan pääsyä veneen luokse. Muut seitsemän lähtivät miehissä kulkemaan kohti lähellä linnaa olevaa vuorta. Näimme heidät selvästi, vaikka itse olimmekin näkymättömissä. Mäen huipulle päästyään he alkoivat taas huutaa ja huhuilla tovereitaan, kunnes vihdoin uupuneina kerääntyivät puun juurelle, nähtävästi neuvottelemaan. Kapteeni ehdotti silloin, että jos he, niinkuin oli luultavaa, vielä kerran ampuvat yhteislaukauksen, hyökkäämme heidän kimppuunsa ja vangitsemme heidät, ennen kuin he ennättävät uudestaan ladata. Neuvo oli mielestäni sangen järkevä; paha vain, ettei heidän laukauksestaan tullut mitään. Siinä he yhä istuivat yhtä neuvottomina.
Huomasin ettei meidän kannattanut ryhtyä hyökkäysvalmisteluihin ennen pimeän tuloa. Elleivät he palaisi rannalle, asettuisimme heidän ja veneen väliin. Päätimme myös keksiä jonkinlaisen sotajuonen, jolla saisimme veneen houkutelluksi rantaan. Kärsimättöminä odottelimme jonkin aikaa, kunnes näimme heidän pitkän keskustelun jälkeen nousevan ilmeisesti aikoen marssia rantaa kohti. Harmillista. Heistä oli kaiketi saaressa oleminen alkanut näyttää niin vaaralliselta, että he olivat päättäneet kumppaniensa kohtalosta enää välittämättä palata takaisin laivalle ja purjehtia pois näiltä mailta.