XXVII
Tämän jälkeen aloin eräänä päivänä ajatella, mitä olin sanonut donnastani, nimittäin kahdessa edellisessä sonetissa; ja kun ajatellessani huomasin, etten ollut puhunut siitä, mitä hän juuri siihen aikaan vaikutti minussa, tunsin runoni vaillinaisiksi. Ja senvuoksi päätin laatia runon, jossa sanoisin kuinka olin mielestäni valmistautunut hänen vaikutukseensa ja mitä hänen voimansa vaikutti minussa, ja koska en luullut voivani kertoa tätä sonetin lyhyissä puitteissa, aloitin silloin canzonen, joka alkaa: On ollut Amor.
Canzonen katkelma.
On ollut Amor syömein valtias jo kauan, ja niin sai mun valtahansa, ett' yhtä tuima kuin ol' alkuansa, niin on nyt syömelleni armias. Myös silloin, kun niin voimahani koski, ett' on kuin henget pakoon lähtisi, niin tuntee riutuvainen sieluni suloa suurta, kalvasna on poski. Mun sitten Amor valtaa kokonaan, se huokauksilleni kielen antaa, ne luotain kauas kantaa ja kutsuu donnaa, jolta lohdun saan. Näin käy, kun katson donnaa lähestyvää; ei tajuta voi nöyryyttä niin syvää.
XXVIII
Quomodo sedet sola civitas plena populo? Facta est quasi vidua domina gentium.[29] Olin vielä sepittämässä tätä canzonea ja olin saanut valmiiksi yllämainitun stanzan, kun oikeuden Herra kutsui tuon armaimman nauttimaan kunniata siunatun kuningattaren neitsyt Maarian lipun alla, hänen, jonka nimi oli niin suuressa arvossa tuon autuaan Beatricen puheissa. Ja vaikka kenties olisi otollista tässä kohden vähän käsitellä hänen lähtöään meidän luotamme, ei aikomukseni ole kajota siihen kolmesta syystä: ensiksikään ei se kuulu nykyiseen aiheeseen, jos tahdomme pitää kiinni esipuheesta, joka on tämän pienen kirjan alussa; toiseksi, vaikka se kuuluisikin nykyiseen aiheeseen, ei riittäisi minun kieleni käsittelemään sitä soveliaalla tavalla; kolmanneksi, vaikka ensimäinen ja toinen tapahtuisikin, ei ole soveliasta minun käsitellä sitä, syystä että minun silloin täytyisi olla itseni ylistäjä, mikä seikka on yli kaiken moitittavaa sille, joka sen tekee: ja senvuoksi jätän tällaisen käsittelyn toiselle selittäjälle. Kuitenkin, koska yhdeksänluku on monet kerrat saanut sijansa ylläolevissa sanoissa, mistä näkyy että se ei esiinny ilman syytä, ja koska mainitulla luvulla näyttää olleen paljon sijaa hänen lähdössään, on soveliasta puhua siitä jotakin, sillä se näyttää soveltuvan aiheeseen. Senvuoksi ensin sanon, mikä sija sillä oli hänen lähdössään, ja sitten mainitsen joitakin syitä, joiden vuoksi tämä luku niin oli hänen ystävänsä.
XXIX
Sanon, että Arabian laskutavan mukaan hänen jalo sielunsa erkani täältä kuukauden yhdeksännen päivän[30] ensimäisellä hetkellä; ja Syyrian laskun mukaan hän lähti vuoden yhdeksäntenä kuukautena, sillä ensimäinen kuukausi on siellä Tisirin ensimäinen, joka meillä on lokakuu; ja meidän laskutapamme mukaan hän lähti sinä vuonna meidän ajanlaskuamme, s.o. Herran vuosia, jolloin täydellinen luku oli yhdeksän kertaa täyttynyt siinä vuosisadassa, jona hänet oli tähän maailmaan pantu, ja hän oli kolmannentoista vuosisadan kristityitä. Miksikä tämä luku niin oli hänen ystävänsä, siihen voisi seuraava olla yhtenä syynä: koska Ptolemaioksen ja kristillisen totuuden mukaan yhdeksän on taivasta, jotka liikkuvat, ja yleisen astrologisen mielipiteen mukaisesti mainitut taivaat vaikuttavat tänne alas keskinäisen asemansa mukaan, oli tämä luku hänen ystävänsä, jotta ymmärrettäisiin että hänen syntymänsä hetkellä kaikki yhdeksän taivasta olivat mitä täydellisimmässä asemassa keskenään. Tämä on yksi syy, mutta jos hienommin ajattelee, ja horjumattoman totuuden mukaisesti, niin tämä luku oli hän itse; sanon sen vertauskuvallisesti ja tarkoitan tätä. Kolmiluku on yhdeksän juuri, koska se ilman mitään muuta lukua itse kauttansa antaa yhdeksän, niinkuin selkeästi näemme että kolme kertaa kolme on yhdeksän. Jos siis kolme itse kauttansa on yhdeksän tekijä, ja ihmeitten tekijä itse kauttansa on kolme, s.o. Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jotka ovat kolme ja yksi, niin tätä donnaa seurasi mainittu yhdeksänluku, jotta ymmärrettäisiin että hän oli yhdeksikkö, s.o. ihme, jonka juuri, nimittäin tämän ihmeen, ei voinut olla muu kuin pyhä Kolmiyhteys. Ehkä vielä joku hienomielisempi ihminen näkisi tässä hienomman syyn, mutta tämä on se, jonka minä siinä näen ja joka minua enimmin miellyttää.
XXVIII
Sitten kun hän oli tästä elämästä erinnyt, jäi koko mainittu kaupunki kuin leskeksi, jolta kaikki arvo on riistetty, joten minä, vielä vuodattaen kyyneleitä tuossa autiossa kaupungissa, kirjoitin maan mahtaville jotakin sen tilasta, käyttäen noita Jeremia profeetan alkusanoja: Quomodo sedet sola civitas. Ja tämän sanon, jottei kukaan ihmettelisi miksi olen ne ylempänä maininnut ikäänkuin alkuna uuteen aiheeseen, joka sitten seuraa. Ja jos joku tahtoisi moittia minua siitä, etten kirjoita tähän sanoja, jotka seuraavat noita tässä mainittuja, puolustaudun sillä, että alusta saakka ei tarkoitukseni ole ollut kirjoittaa muuta kuin kansankieltä: ja koska sanat, jotka seuraavat tässä mainittuja, ovat kokonaan latinaksi, olisi ulkopuolella tarkoitukseni, jos kirjoittaisin ne tähän. Ja samanlaisen tarkoituksen tiedän olevan tuolla ensimäisellä ystävälläni, jolle tämän kirjoitan, nimittäin että kirjoittaisin hänelle yksinomaan kansankielellä.