Sitten olet muistellut ennen eläneitä kunnon kansalaisia ja jalosti siinä teet. Kuitenkaan ei ole oikein, Ateenan miehet, että hän käyttää hyväkseen ennakolta teidän hyvänsuopeuttanne kaatuneita kohtaan, arvostelee ja heihin vertaa minua, teidän aikalaistanne. Sillä tietäähän jokainen, että kaikkia eläviä enemmän tai vähemmän kadehditaan, mutta kuolleita ei enää kukaan heidän vihollisistaankaan vihaa? Vaikka asianlaita on tämä, minua kuitenkin arvostellaan ja tarkastellaan niiden mukaan, jotka ennen minua ovat eläneet. Eihän toki. Sillä se ei ole oikein eikä kohtuullista, Aiskhines, vaan sinun tulee verrata minua itseesi ja mihin toiseen tahansa vielä elävistä kätyreistäsi. Tarkkaa myöskin seuraavaa. Kumpi on kaupungille mainehikkaampaa ja parempaa, käyttääkö ennen eläneiden suurenmoisia hyviä töitä (sillä kukapa niiden suuruuden voisi määritellä) välikappaleena nykyjään elävien ihmisten toimien halventamiseksi ja tahraamiseksi, vai jakaako kaikille, jotka uskollisesti jotakin suurta saavat aikaan, heille tuleva kunnia ja suosio? Vieläpä uskaltaisin väittää, että minun valtiollisella toiminnallani ja politiikallani, jos sitä joku tahtoisi tarkastella, on yhdenkaltaisia ja samoja päämääriä kuin noilla silloin eläneillä ylistetyillä miehillä, sinulla taas samoja kuin niillä, jotka silloin heitä panettelivat. Sillä selvää on, että myöskin noina aikoina semmoisia oli olemassa, jotka pilkaten aikalaisiansa ylistivät ennen eläneitä, mikä kauttaaltaan oli kelvotonta ja sinun tapaistasi menettelyä. Tämän jälkeen sanot, etten minä ensinkään ole noiden kaltainen. Sinäkö sitten heidän kaltaisensa, Aiskhines, tai veljesi[178] tai joku muu puhujista? Minä puolestani väitän, ettei kukaan teistä (ole heidän kaltaisensa). Päinvastoin sinä, kunnian mies, puhutellakseni sinua kerran siten, vertaile eläviä eläviin ja heidän aikalaisiinsa, niin kuin aina on tapana menetellä kaikkien muidenkin suhteen, esim. mitä runoilijoihin, tanssijoihin ja kilpataistelijoihin tulee. Philamnon[179] ei seppelöimättä lähtenyt Olympiasta tiehensä, sen tähden että hän oli heikompi karystolaista Glaukosta,[180] vaan hän seppelöitiin ja julistettiin voittajaksi, koska hän taisteli paraiten niistä, jotka kilpailivat hänen kanssaan. Niinpä sinäkin vertaa minua nykyjään eläviin puhujiin, itseesi ja keneen toiseen tahansa. En ketään väisty. Silloin kun kaupungin tuli valita se, mikä sille oli edullisinta, ja kaikki yleensä kilpailivat isänmaanrakkaudesta, näyttäydyin minä paraiten puhuvan, ja kaikki suoritettiin päätös- ja lakiehdotusteni sekä lähetystöjeni mukaan, teikäläisistä sitävastoin ei kukaan koskaan esiintynyt, paitsi jos oli tarpeen solvaista näitä. Kun sitten se tapahtui, mitä ei koskaan olisi pitänyt tapahtua, eikä enää välitetty valtiomiehistä, vaan niistä, jotka käskyjä alttiisti noudattivat ja olivat valmiit palkasta pettämään isänmaan asian sekä imartelemaan muukalaista, silloin sinä, samoin kuin jokainen näistä, olit asemassasi suurenmoisena ja loisteliaana hevosenelättäjänä,[181] minä sitävastoin olin voimaton, sen myönnän, mutta hyvänsuopeampi näille[182] kuin te. Kaksi ominaisuutta, oi Ateenan miehet, tulee kunnon kansalaisella olla (sillä siten sallittaneen minun itsestäni moitteettomasti sanoa): hänen tulee onnellisissa oloissa isänmaalle säilyttää mainehikas ja etevä asema ja kaikessa toiminnassaan alati rakkautensa sitä kohtaan. Sillä tämän määrää luonnollinen taipumus, isänmaan mahtavuus ja voima taas on muusta riippuvainen. Helposti tulette huomaamaan, että minä tälle rakkaudelle aina olen ollut uskollinen. Tarkatkaa itse! En silloinkaan koskaan luopunut rakkaudestani teihin, kun minut vaadittiin viholliselle jätettäväksi,[183] kun minut tahdottiin haastaa amphiktyonein[184] oikeuteen ja milloin uhkauksilla, milloin lupauksilla koetettiin saada taipumaan ja kun nuo kirotut vastaani yllytettiin kuin villipedot. Sillä heti alun pitäen olin valtiollisessa toiminnassani valinnut suoran ja rehellisen tien, nim. edistää ja kartuttaa isänmaan kunniaa, mahtavuutta ja mainetta sekä elää ainoastaan niiden hyväksi. Enkä minä iloitse ja riemuitse muukalaisten onnesta enkä touhua torilla ilmoitellen tuota ilosanomaa kättä puristamalla niille, joiden luulen siitä edelleen kertovan sinne,[185] samoin kuin en myöskään kauhuissani, valittaen ja allapäin kuule kerrottavan valtion menestyksestä. Näin nuo jumalattomat kaupungista tekevät pilkkaa, ikäänkuin eivät itseänsä samalla pilkkaisi, sekä luovat katseensa ulospäin, kun he helleenein onnettomuuksissa iloitsevat ja riemuitsevat muukalaisten onnesta ja pitävät tätä omana voittonaan, jonka ainaista säilyttämistä muka on valvottava. (324 §) Älköön siis yksikään teistä, kaikki te hyvät jumalat, tähän suostuko, vaan päinvastoin lahjoittakaa myöskin näille parempaa mielenlaatua ja ymmärrystä; mutta jos he ovat parantumattomia, hävittäkää heidät sukupuuttoon perinpohjin niin mailla kuin merillä ja suokaa meidän muiden mitä pikimmin vapautua uhkaavista kauhuista ja turvallisesti päästä nauttimaan onnellista tulevaisuutta![186]
III.
Suomentajan selityksiä.
[1] Tarkoittaa kreikkalaisten tunnettua, kansalaisten muodostamaa valamiesten eli heliastein tuomioistuinta. Ks. Tietosanakirja XIII, s. 247-248.
[2] Aljettu lause on äkillisesti keskeytetty, erikoinen sanontatavan muoto: aposiopesis (= mykistyminen). Puhuja aikoi sanoa: "minullehan, samalla kuin menettäisin teidän luottamuksenne, koko valtiollinen asemani joutuisi vaaranalaiseksi". Kyseenalainen kielenkäyttö tekee puheen eloisammaksi.
[3] N.s. 500-neuvoston, jonka toiminta oli erittäin tärkeä kreikkalaisten yhteiskuntaelämässä, tuli m.m. valmistaa kansalle esitettäviä asioita, tehdä niistä ehdotuksia ja ennakkopäätöksiä. Neuvosto oli puolestaan hyväksynyt Ktesiphonin esityksen ja puoltanut sitä vahvistettavaksi. Aiskhines käytti silloin hyväkseen valitusoikeuttaan.
[4] Ks. mitä historiallisessa johdannossa Philippoksen valloituspuuhista ja hänen ateenalaisten kanssa solmimastaan rauhasta on huomautettu. Philokrates oli Ateenan rauhanpuolueen innokkaimpia kannattajia. Hän teki ehdotuksen, että Philippoksen luo lähetettäisiin kymmenen lähettilästä keskustelemaan rauhan perusteista. Lähetystö, jonka johtavia henkilöitä olivat Philokrates, Aiskhines ja Demosthenes, matkustikin kuninkaan luo v. 346. Näin keskustelut saatiin vireille ja niitä jatkettiin, kunnes päästiin yksimielisyyteen monen sovittelun jälkeen. Ateena sai Kherroneesoksen ja Philippoksen valtaamat saaret takaisin, mutta Thraakiasta Ph. ei voinut luopua, eikä rauhansopimus myöskään koskenut Ateenan uusia liittolaisia, varsinkaan phokilaisia.
[5] Kun Pelopidas ja Epameinondas olivat kohottaneet Theeban Kreikan ensimmäiseksi valtioksi, koettivat sparttalaiset asevoimalla saavuttaa entisen valta-asemansa, mutta joutuivat tappiolle useissa taisteluissa. Ateenalaisetkin olivat aluksi Theeban puolella, mutta peläten tämän kasvavaa valtaa he tekivät rauhan, vieläpä liiton Spartan kanssa. Kuitenkin Epameinondas sai spartalaisista loistavan voiton Leuktran luona v. 371. Täten theebalaisten mahtavuus yhä paisui, mutta päättyi myöskin pian edellä mainittujen etevien johtajien kuoleman jälkeen.
[6] Aristodemoskin kuului ateenalaisten v. 346 Philippoksen luo lähettämään lähetystöön.
[7] Attikan maakuntaan kuuluvan Agnos-nimisen kunnan asukas.