— Kylläpä sinä olit hyvä, — sanoi eukko; — sitte minun ei tarvihekkaa männä etemmä — suurkiitosta vuan.
— Niin, mutta mene papin luo, niin saat sieltäkin viisi markkaa — sanoin minä.
— Minu anta — sanoi Jim, ja hän otti jälleen esille lompakkonsa.
— Ei, min' en tarvihe muuta kun viis markkoo, — sanoi nainen.
— Niin, mutta onhan raha hyvä olemassa.
— Ei, minä en tarvihe muuta kun viis markkoo, toisti hän; — olpas se merkillistä että minä tapasin näin hyvvii immeisii — suurkiitos nyt vuan teille kaikille ja Luoja teitä siunatkoo — minä mään nyt kottii — minulla ei oo ennee kylässä mittää tekemistä.
Hän astui pari askelta, kääntyi sitten taakseen.
— Työ että niä ennee minnuu tässä mualimassa — muistakee sitte
Hevoskorven Lienoo —
Hän kääntyi ja lähti. Kauan näimme pienen mustan hilkan vilkuttavan tiellä.
— Hyvi ihmeline, — sanoi Jim harkiten; — hän hyvi köyhä, mutta ei tahto otta raha — minä ei ymmartä.