Nanette oli alakerroksessa viimeistelemässä Jeannen naamiaispukua Versaillesin juhlaa varten. Tätä pukua oli tähän saakka pidetty kaikilta visusti salassa.
"Nanette! Nanette!"
Kamarineitsyen musta pää ilmestyi portaille.
"Avaa joutuin! Tulee vieraita! Mene ulos avaamaan vaunujen ovea!"
Herra Binet, hänen korkeutensa kruununprinssin kamaripalvelija, hymyili loistavien kasvojensa koko leveydeltä nähdessään kauniin kamarineitsyen touhun.
"Hiljaa, hiljaa, pikkuystäväni! Tehän revitte rikki koko viittani.
Mistä sellainen kiire?"
Senjälkeen hän käski ajajan tulla hakemaan tunnin kuluttua.
Nanette tirkisteli sillä välin ihmeissään vaununoven taidokkaasti maalattua vaakunaa. Herra Binet astui suurin, majesteettisin askelin Nanetten edellä rappuja ylös.
"Onko kaunis serkkuni kotona?" kysyi hän huolettomasti yli olkansa.
Ylimmältä portaalta kuului Madeleine rouvan terävä ääni.