Madeleine Poissonia, joka niin uutterasti oli kehrännyt kohtalon lankoja tyttärelleen ja Ranskalle, ei enää ollut!
Myöhään illalla François vei Jeannen takaisin Versaillesiin.
Vähää ennen, kun vaunut pysähtyivät linnan eteen, hän kääntyi innokkaasti puhelemaan markiisittarelle, joka syvässä surussaan istui ääneti ja eteensä tuijottaen.
Poisson otti tyttäreltään lupauksen toimittaa niin, että kuningas pitää hienot hautajaiset Madeleine Poissonille ja rakennuttaa hänelle Pariisiin hautakammion.
* * * * *
Kuningas, joka ratsastavalta sanantuojalta jo oli saanut tiedon Jeannea kohdanneesta surusta, odotti rakastettuaan tämän huoneessa.
Jeanne oli niin väsynyt ja masentunut, että hän olisi mieluimmin halunnut olla yksinään lapsensa ja uskollisen du Haussetin kanssa ja mennä tämän saattaessa vuoteeseen.
Hän oli kuitenkin ylpeä kuninkaan lämpimän osanoton johdosta.
Kuningas veti hänet polvilleen ja suuteli kyyneleet hänen silmistään.
"Lapsi parkani!" itki hän Jeannen kanssa.