* * * * *
Sillä aikaa kun tytär syvästi ja vilpittömästi suri äitiään, laulettiin kaikilla Pariisin ja Versaillesin kakaduilla:
"Ci gît qui, sortant d'un fumier
Pour faire une fortune entière
Vendit son honneur au fermier
Et sa fille au propriétaire."
* * * * *
Nopeasti seurasi tänä talvena juhlia toisensa jälkeen, ja kun niissä oli läsnä dauphine ja kuninkaan molemmat tyttäret, saivat ne uuden leiman.
Madame Henriettellä, infantinnan kaksoissisarella, ja prinsessa Adelaïdella oli oma hovikuntansa ja siinä kaiken järjestyksen ja esiintymisen ylimmäisenä ohjaajana marsalkatar de Duras, mutta varsinkin elämäniloinen Henriette järjesti markiisitar de Pompadourin avulla joukon loistavia juhlia, joissa kuningatarkin joskus kävi.
Kaikissa kuninkaankin pidoissa sai Jeanne käyttää -taiteellisia lahjojaan, ja väsymättömällä mielikuvituksellaan hän loi yhä uutta ja omaperäistä vaihtelua.
Ratsastushuoneen saliin hän järjesti suuria, satuaiheisia balettiesityksiä, joihin tuo loistelias seurue oli ihastunut. Varsinkin "Zéliska", johon Lanoue oli antanut aiheen ja Jélyotte kirjoittanut musiikin, saavutti erinomaisen menestyksen.
Viimeinen suuri juhla ennen paastoa oli Pariisin kuuluisat oopperatanssiaiset.
Kuningas, joka alkujaan oli aikonut jäädä pois, päätti viime hetkessä mennä tanssiaisiin Jeannen kanssa tuntemattomana. Siinä seurueessa, jonka hän oli käskenyt mukaansa tanssiaisiin, oli vain muutamia harvoja henkilöjä.