"Olisinko muuten täällä?"
Rouva Poissonilta pääsi helpotuksen huokaus, ja hän teki ristinmerkin.
"Jumalalle olkoon kiitos! Jumalalle olkoon kiitos!"
Kun he olivat astuneet siniseen salonkiin, missä hehkuvat kekäleet olivat lysähtäneet kokoon ja hiilet loivat vain heikon kajastuksen, huomasivat he, että huone oli tyhjä.
Rouva Poissonin sytyttäessä monihaaraista kynttilänjalkaa, Binet kysyi hätäisesti, missä rouva d'Étioles oli.
"Asiani koskee, ihanaa serkkuani."
"Hän on pikkutyttönsä luona. Jeanne on hellä äiti!"
"Yksi etu lisää", arveli Binet merkitsevästi ja kyynillisesti hymyillen.
Nanette, joka nyt toi vieraan eteen jo ennakolta määrätyn muskottiviinin ja muutamia pikku korillisia sokerileivoksia, Binetin herkkukakkuja, sai käskyn mennä kutsumaan rouva d'Étiolesia.
Ennenkuin Madeleine oli ehtinyt puhua suunsa puhtaaksi, astui Jeanne huoneeseen säteilevänä ja odotuksesta jännittyneenä.