Binet suuteli ihanaa, hoikkaa kättä kauemmin kuin oli tarpeellista.
"Kaikki käy mainiosti!" kuiskasi hän. "Minulla on teille paljon kerrottavaa."
Jeanne nyökkäsi ja pyysi äitiään jättämään hänet kahden kesken herra
Binetin kanssa.
Kun Madeleine epäröi lähteä, kysyi Binet kärsimättömästi:
"Rouva, sallikaa minun kysyä, kenellä on käskyvalta Hôtel des Chèvresissä! Teilläkö, joka olette täällä vain vieraana, vaiko rouva d'Étiolesilla?"
Rouva Poisson oli vähällä kiivastua, mutta tyttären pyytävä katse rauhoitti hänet heti. Mitään virkkamatta ja suutuksissaan hän poistui huoneesta.
"Kertokaa nyt, serkku!" pyysi Jeanne posket kuumina. "Onko kuningas todellakin mielistynyt minuun? Tahtooko hän todellakin minut juhlaan? Vastaanotossa hän katsoi minuun hyvin armollisesti sinisillä silmillään, Ranskanmaan kauneimmilla sinisillä silmillä, kuten sanotaan. Oletteko sanonut hänen majesteetilleen, että itkin hänen tähtensä, kun hän oli kuolemaisillaan Metzissä?"
Binet hyväili serkkunsa kaunista kättä.
"Olen sanonut hänelle kaikki, joko suoraan tai Ayenin herttuan kautta. Hänen majesteettinsa ei ole unohtanut Sénart-metsässä näkemäänsä lumoavaa amatsonia. Muuten voitte aivan levollisesti pitää Ayenia liittolaisenanne."
Binet pisti käden taskuunsa.