Maurepas kiehui vihasta.
Hän ei ollut jättänyt käyttämättä mitään keinoa johtaakseen kuninkaan ajatukset muihin asioihin. Mutta turhaan. Hänen oli ollut pakko peruuttaa määräys Vaillantin vangitsemisesta. Nuori mies istui entisellä paikallaan ministeristössä.
Samalla kertaa kuin oli saapunut kuninkaan käsky, oli hän saanut kirjeen markiisittarelta. Hän avasi kirjeen vastenmielisesti.
Pompadour pyysi kiihkein sanoin saada vihdoinkin nähdä selvät tulokset hänen tutkimuksistaan häväistyskirjoitusten tekijän selville saamiseksi.
Maurepas hymyili pilkallisesti. Markiisittaren käytettävissä ei vielä ollut salaista poliisia eikä "mustaa kabinettia".
Kuluisi vielä kauvan, ennen kuin hän saisi selville, ken on häväistyskirjoitusten sepittäjä.
Sitä ennen ehtisi kuningas jo lähettää hänet takaisin Hôtel de
Chèvresiin, hänen hourupäisen miehensä luo!
* * * * *
Seuraavana aamuna sai Pariisi ja Versailles lukea kaikista puistomuureista, puiden rungoista ja talojen seinistä uuden häväistysrunon, joka vuorokauden kuluttua oli jo kaikkien suussa ja jota laulettiin samalla nuotilla kuin Les Trembleurs d'Isisiä joka kadulla. Se oli ministerin vastaus Pompadourin voittoon.
"Les grands seigneurs s'avilissent,
Les financiers s'enrichissent
Et les Poissons s'agrandissent;
C'est le règne des vauriens, rien, rien.
On épuise la finance
En bâtiments, en dépense,
L'État tombe en décadence.
Le Roi ne met ordre à rien, rien, rien.