* * * * *
Jeanne palasi Versaillesiin aivan kuin kuumeen kourissa. Hän tunsi olevansa kuolemansairas. Hänen sydämensä jyskytti niin rajusti kuin olisi ollut halkeamaisillaan. Hän hengitti lyhyesti ja raskaasti, mutta hän ei olisi millään hinnalla tahtonut ilmaista olevansa sairas eikä sallia Maurepasille edes hetkenkään toimintavapautta.
Puolen tunnin kuluttua kotiintulonsa jälkeen hän oli jo pukeutunut päivällistä varten, joka oli määrä syödä tavallista pienemmässä henkilöpiirissä pikku huoneissa.
Madame du Haussetin hartaista pyynnöistä Jeanne pani hieman ihoväriä kasvoilleen, jottei olisi pelottanut kuningasta aavemaisella kalpeudellaan.
Ludvig istui vastapäätä Jeannea, Ayen hänen vasemmalla puolellaan.
Herttua huomasi ensin Jeannen hermostuneet kädenliikkeet ja levottomat, kiihtyneet katseet, joita Jeanne hillitsemiskyvystään huolimatta ei kyennyt pitämään tyyninä.
Hän huomasi myöskin, että markiisitar antoi ruokien mennä ohi niitä edes maistelemattakaan.
"Oletteko sairas, markiisitar?" kysyi hän hiljaa ja levottomasti.
Kuningas, joka oli keskustellut madame d'Estradesin ja madame de
Bellefondsin kanssa, heristi heti huomiotaan.
"Oletteko sairas, madame?" kysyi hän pelästyneenä.