Markiisitar otti hänet vastaan Contin prinsessan, madame d'Estradesin ja madame du Rouren seurassa.
Ludvig oli ihastunut uusiin laitoksiin. Hänen ja hänen rakastajattarensa huoneet kallisarvoisina keimailevine sisustuksineen, suuri, neljäkymmentäyhdeksän jalkaa pitkä ruokasali, näköala korkeista ikkunoista puistoon ja sen uusiin istutuksiin — Crécy tuntui hänestä kauniimmalta kuin konsanaan ennen, kauneimmalta kuitenkin Jeannen uudestaan puhjennut kukoistus.
Jeannen säteilevät silmät, kasvojen heleä puna, pehmeästi kaartuva leuka, entistä hieman täyteläisempi, sopusuhtainen vartalo, kaikki pani kuninkaan veren kuohumaan nopeammin ja intohimoisemmin. Hän odotti innokkaasti sitä hetkeä, jolloin Jeanne jää kokonaan hänelle, yksistään hänelle niin pitkän ja tuskallisen eron jälkeen, yksistään hänelle kaikkien niiden pettymysten jälkeen, jotka häntä olivat odottaneet Versaillesissa.
Uhkeasti sisustetussa makuuhuoneessaan Crécyssä Jeanne voi unohtaa mielestään kaikki epäilyt, kaiken katkeran levottomuuden.
Ei ainoatakaan Madeleinen salaperäistä kirjaa, ei ainoatakaan lääkäriä tarvittu antamaan Ludvig rakastetulle hänen niin haikeasti kaihoamaansa lemmenonnea.
* * * * *
Kerran kuninkaan lyhyen käynnin aikana Versaillesissa Jeanne oli tutustunut Moritz Saksilaiseen. Ei edes tämä vanha sotaurho ollut kyennyt vastustamaan Jeannen ihastuttavuutta.
Nyt, Jeannen ja kuninkaan oleskellessa Crécyssä, oli tullut hetki käyttää hyväkseen tätä tuttavuutta. Markiisittaren mieli teki ennen kaikkea estää Ludvig palaamasta takaisin Flanderiin. Siihen oli tuhansia syitä.
Hän ei tahtonut, että kuningas olisi uudestaan antautunut leirielämän vaaroihin, kun siellä raivosi rokko. Hän pelkäsi, että sellainen ympäristö, josta vain muutamat ja heikot siteet ylettyivät häneen, loitontaisi kuningasta hänestä.
Kuningas oli hänen mielestään tarpeellinen Crécyssä toteuttaakseen ne suunnitelmat, joita hän innokkaasti pohti.