Desgot oli saanut tehtäväkseen saattaa linnanpuiston uudestaan kuntoon. Jeanne tarkasteli ja arvosteli joka päivä hänen laitoksiaan, ja melkein joka kerran hänen arvostelunsa päättyi seuraavalla huomautuksella: "Tämän olisi Le Nôtre tehnyt toisella tavalla!" Mihin olikaan joutunut Ludvig XIV:n kulttuuri, jonka taiteelliset saavutukset, suurpiirteiset teollisuus- ja yleishyödylliset yritykset olivat olleet hänen ihanteensa ja mittapuunsa!
Jeanne odotti vain sopivaa hetkeä tehdäkseen kuninkaalle joukon ehdotuksia, joilla tämä voisi seurata aurinkokuninkaan esimerkkiä. Historia tietäisi silloin kerran kertoa kulttuuriteoista, joilla on pysyväinen arvo Ludvig rakastetun sotilasmaineen rinnalla, ja siiloin ei Jeannenkaan nimeä unohdettaisi.
Jo heinäkuussa kuningas palasi Flanderista Versaillesiin.
Maria Raphaelan synnytys oli lähellä.
Tämä tapaus, johon hovi ja kansa oli kiinnittänyt suuria ja iloisia toiveita, tuotti suurta surua.
Heinäkuun 19 p:nä syntyi toivotun prinssin asemasta prinsessa. Kolmea päivää myöhemmin sulki hienosieluinen, kaino infantinna iäksi rakkautta säteilevät siniset silmänsä.
Dauphin oli lohduton.
Eivät auttaneet mitkään puheet. Hän ei tahtonut tavata edes jumaloivaa äitiään. Hän vain ajatteli kuolemaa ja halusi itsekin kuolla. Kaksi päivää sen jälkeen, kun hänen rakastettu puolisonsa oli poistunut elävien mailta, hän määräsi testamentissaan, että hänen sydämensä kätkettäisiin Saint-Denisiin Maria Raphaelan arkun viereen.
Sentähden kuningas voi vasta hautajaismenojen ja muutamien yhtä surullisten kuin ikävienkin päivien jälkeen, jotka hän vietti perheensä parissa Choisyssä, käydä Crécyssä.
Kuinka keveästi hän hengittikään, kun hän sai nähdä Blaise-joen uurtaman ihanan laakson, lempeät auringon kullassa kylpevät kukkulat, joiden välissä Crécyn linna oli.