Hän luki hehkuvin kasvoin. Miten kummallisia asioita olikaan maailmassa! Lemmenjuomia ja kiihotusaineita lamautuneiden aistimien elvyttämiseksi! Neuvoja, joita noudattaessa voi olla kuuma ja kylmä yht'aikaa! Mihin lienevätkään joutuneet nuo vanhat kirjat? Ehkä ne olivat hyvässä tallessa Hôtel des Chèvresissä, siinä huoneessa, missä äiti oli kuollut ja missä kaikki hänen kapineensa olivat?
Vain — vähitellen ja vaivoin Jeanne sai haihtumaan mielestään ajatuksen noista vanhoista, kellastuneista kirjoista. Lujalla tahdonvoimallaan hän karkoitti sen vihdoin kuin öisen kummituksen. Vielä hän tahtoi luottaa nuoruuteensa ja kevääseen, lepoa tuottavaan oleskeluun maalla, minkä kuningas oli hänelle luvannut.
Tapahtui tosiaankin jotakin, mikä karkoitti kaikki surut hänen sydämestään. Se ilmestyi todellisena kuninkaallisena lahjana, Crécyn linnana ja maatilana, joka oli lähellä Breuxiä, vähän matkan päässä Versaillesista, ja jolla Ludvig hämmästytti rakastajatartaan ennen lähtöään Flanderiin.
Jeanne oli ylen onnellinen omistaessaan oman kodin, joka oli erittäin arvokas, rakennustaiteellisesti tavattoman kaunis ja sijaitsi keskellä ihanaa luontoa.
Hän erosi kuninkaasta mitä hellimmin jäähyväisin, kun tämä toukokuun alussa, tällä kertaa ilman dauphinia, läksi sotaretkelle. Hän lupasi kuninkaalle säästää voimiaan, parantua ja voimistua hänen tähtensä.
Jeanne kuvaili kuninkaalle mitä ihanimmin värein hetkeä, jolloin he tapaavat toisensa hänen linnassaan.
* * * * *
Sillä aikaa kun kuningas oli sotaretkellä, kului markiisittaren aika kokonaan Crécyn linnan jonkun verran keskeneräisten lisärakennus- ja kaunistustöiden teettämiseen sekä täydellisen hovikunnan järjestämiseen. Tähän hovikuntaan tuli kuulumaan viisikymmentä seitsemän henkeä. Yksistään näiden palkoiksi kuningas oli myöntänyt hänelle 42,492 livren vuotuisen määrärahan.
Jeannella oli pitkiä neuvotteluja monsieur d'Islen kanssa, joka oli saanut tehtäväkseen rakentaa linnan valmiiksi.
Hän vetosi eno Tournehemiin asioiden korkeimpana ratkaisijana ja ilmaisi tuontuostakin uusia toivomuksia, uusia kummallisia päähänpistoja, joista rakennusmestari iloitsi enemmän kuin herra Le Normant, joka sai vastata kustannuksista.