Jeanne, joka iloitsi jokaisesta tilaisuudesta saada olla välttämätön kuninkaalle, lohdutteli häntä ja lupasi laittaa kasvoille iloisemmat piirteet ja voittaa kaiken vastustuksen.
Hän kävi kuningattaren luona puhelemassa ystävällisemmin ja kärsivällisemmin kuin mihin helposti ärtyvä kuningas oli kyennyt.
Hän vetosi Maria Leszczynskan uskonnollisiin tunteisiin, kuvaili hänelle, kuinka Korkeimman tahto on, että Ranska saa terveitä ja voimakkaita kruununperillisiä.
Hän kertoi Maria Josefasta mitä heleimmin värein. Hän kuvasi kuningattarelle sitä onnea, minkä nuori, terve ja iloinen prinsessa loisi dauphinille; juuri sellainen puoliso kykenisi tasoittamaan rypyt hänen nuorelta otsaltaan.
Kuningatar lupasikin Jeannelle toivottaa Maria Josefan tervetulleeksi ja tehdä kaikkensa saadakseen rakkaan poikansa ajatukset muuttumaan.
Kuninkaan mieliala kääntyi huomattavasti iloisemmaksi, sen jälkeen kun hänen perheessään vallinneet vaikeudet ja epäröinnit oli voitettu.
Jeanne sai häneltä tulvimalla ylistelyä, hellyydenosoituksia ja lahjoja.
Kuningas keskusteli väsymättä Jeannen kanssa kaikista hääjuhlallisuuksien yksityiskohdista. Johtavana sieluna tällöin oli Jeanne, vaikka kuningas ei sitä huomannut. Hän neuvotteli — samoin kuin kuninkaan — myös ministerien kanssa, piittaamatta muuten paljoakaan valtiomiesten päätöksistä, jos ne eivät olleet hänen mieleisiään.
Vain "marsalkkansa" toivomuksiin hän suostui ehdoitta.
Jeannen reippaus, iloisuus, luonnollinen viehätysvoima lumosi kaikki, jotka näinä viikkoina yhdessä hänen kanssaan työskentelivät huvi- ja juhlameno-ohjelman valmistelussa.