Jeanne joudutti kiireen kaupalla tämän kuninkaan mielipiteen sotamarsalkan tietoon Flanderiin.
Moritz jatkoi vitkailematta työskentelyään rauhallisen sotajuonensa puolesta ja kirjoitti veljelleen, kuningas Augustille.
Tähän kirjeeseen hän pani yhden niistä monista sydämellisistä pikku lapuista, joita Pompadour oli hänelle kirjoittanut loistavan siniraitaiselle satiinipaperille:
"— — — Minun on helppo saada tietää, mitä Ranskan hovissa tapahtuu", kirjoitti marsalkka, ja minä ylläpidän siellä tahallani monia suhteita. —
Kuningas on erityisistä syistä suopea prinsessa Josefaa kohtaan. Terveys ja hedelmällisyys näyttää hänen mielestään valtiollisista syistä olevan ratkaisevana tekijänä. Preussin kuningas tehnee kaiken voitavansa, vastustaakseen asiaa, mutta täällä hänellä ei ole vähääkään luottamusta eikä suurtakaan vaikutusta hovin asioiden kulkuun. Otan vapauden liittää tähän kirjeen, jonka muutamia päiviä sitten sain rouva de Pompadourilta. Siitä teidän majesteettinne näkee, etten ole huonoissa väleissä pikku kabineteissa."
Niin suopeasti kuin Saksin hovi ja Ludvig XV suhtautuivatkin tähän avioliittosuunnitelmaan, oli Versaillesissa, jonne kylmien syyssäiden tähden oli muutettu Crécystä ja Fontainebleausta, voitettava koko suuria vaikeuksia.
Dauphin ei tahtonut kuullakaan puhuttavan mistään. Hän murehti hellästi rakastamaansa puolisoa eikä tahtonut tietääkään mistään uudesta avioliitosta.
Kuningattarenkin muoto oli murheellinen. Hän ei jaksanut sulattaa sitä, että Saksin Augustista, joka oli syössyt hänen isänsä valtaistuimelta, tulee dauphinin appi.
Kuningas menetti malttinsa. Hän oli iloinnut saavansa miniäkseen kauniin, raikkaan naisen, josta hän odotti itselleen joka suhteessa enemmän mielihyvää, kuin mitä kaino Maria Raphaela oli milloinkaan kyennyt hänelle tuottamaan.
Kaikki se itku ja valitus, mikä kuului kuningattaren huoneessa, kaikki ne synkät muistot, jotka paistoivat dauphinin ja Maria Leszczynskan kasvoilta, ikävystyttivät häntä.