Ajatus oli todellakin nerokas. Mutta se maksaa rahaa, ylettömän paljon rahaa!
Jeanne näpsäytti sormiaan ja nauroi. Hän ei milloinkaan vedonnut omaantuntoonsa, kun kuningas oli saatava houkutelluksi menoihin, joilla hän voi kohottaa taidetta ja makua ja samalla kertaa valmistaa hänelle iloa.
"Ja sitten eräs toinen asia" — kuiskasi Jeanne, vaikka hän oli kahden kesken Tournehemin kanssa työhuoneessaan eikä lähistöllä ollut ketään muita kuin uskollinen Hausset — "ettekö ole huomannut, rakas eno, miten hyvää tämä talvi on ulkonaisestikin tehnyt kuninkaalle, miten hänestä vapaa seurustelu ja sen luontevat ja jäykästä kaavamaisuudesta vapautuneet tavat ovat karistaneet arkuutta, kuinka paljoa rakastettavammaksi hän on muuttunut ja kuinka paljoa luonnollisemmin ja myöskin paljoa sirommin hän liikkuu?"
Tournehem ei voinut olla myöntämättä.
"No niin, eikö se ole parin tuhannen tai sadan tuhannen livren arvoista?"
Herra Le Normant hymyili ja silitti sitten hellästi Jeannen kastanjanruskeata tukkaa. Ja tällöin hän ajatteli, ettei Ranskan suinkaan kannattanut antaa uusia ja yhä uusia varoja kuninkaan ja tämän lähimpien ystävien huvitteluihin ja että maassa oli tähdellisimpiäkin asioita kuin teatterirakennukset, huvinäytelmät ja puvut!
XV.
Neljännen kerran Ludvig XV oli palannut Flanderista.
Laffeldin voitolla ja Bergen-op Zoomin valloituksella Moritz Saksilainen oli niittänyt viimeiset laakerinsa. Sitten hän oli luovuttanut marsalkkasauvan kreivi Lovendalelle.
Kuninkaan ollessa poissa, jota oli kestänyt neljä kuukautta, markiisitar oli asunut La Cellen pienessä linnassa.