"Jospa olisitte nähneet hänet, niinkuin minä olen hänet nähnyt!"
"Kuulehan, François", kysyi eräs nuori, kaunis ja iloinen nainen uteliaana pöydän takaa, "missä olet hänet nähnyt, tuon suuren markiisittaren?"
"Vastaanoton aikana tietysti", vastasi pieni mies ylpeästi.
"Onko sinusta tullut aatelismies vai oletko saanut sininauhan?" huusi Tourbillon. "Pötki silloin täältä tiehesi! Hovikelmejä ei täällä suvaita."
"Hiljaa, Tourbillon! Älä kilju tuolla tavalla poika paralle!" sanoivat toiset. He muistivat niitä monia viinituopillisia, joita pieni François oli heille tarjonnut sieur Dagén palveluksesta heruneilla runsailla varoilla.
"Minä sain viedä mestarille uudet käherryssakset", jatkoi pieni mies arasti, "ja silloin minä näin, kuinka ihmeellisen —"
Taas hän nosti ihailevan katseensa kattoon.
"Kuinka ihmeellisesti se lutka on puettu maan kustannuksella. Niin, kyllä se tunnetaan. Kullassa ja silkissä kiireestä kantapäähän saakka. Hyi, mokoma iletys!"
"Hänellä kuuluu olevan englantilaisista pitseistä tehty puku, joka maksaa 22,500 livreä. Mitäs te siitä sanotte?"
"Miksikäs ei, kun se saa kuninkaalta, mitä vain tahtoo? Kuka sen tietää, olisitteko te parempia hänen sijassaan?" huudahti Margot Zanelle, hienopukuinen, sievä muotiompelijatar, nenäkkäästi toiselta puolen pöytää.