Tätä nykyä ei ollut olemassa enää ainoatakaan tärkeätä valtiollista tapausta, joista kuningas ei olisi neuvotellut markiisittaren kanssa, ennenkuin hän käsitteli asiaa yhdessä asianomaisen ministerin kanssa. Kuningas tutustutti hänet parlamenttiehdotuksiin ja kysyi häneltä neuvoa joka kerran, kun jokin virka oli täytettävä, ja yhä harvinaisemmiksi kävivät tapaukset, jolloin markiisittaren ehdokkaita ei otettu huomioon.
Jeanne tutki yhdessä kuninkaan kanssa jokaisen ministeriöstä tulleen ehdotuksen ja kannusti häntä alinomaan työhön, kun hän tahtoi vaipua välinpitämättömyyteen ja hajamielisyyteen. Hän painosti kuninkaalle myötäänsä, että hän oli oma pääministerinsä, jonka silmien ja korvien tulee ulottua kaikkialle ja jonka tulee pitää ohjaksia lujissa käsissä, jott'eivät ministerit saa mellastaa oman mielensä mukaan.
Todellisuudessa oli kuitenkin niin, että nämä ohjat olivat Jeannen käsissä. Todellisuudessa oli niin, että pääministeri oli hän, mutta kuningas ei lähimainkaan sitä oivaltanut.
Markiisitar oli harrastavinaan yksinomaan näytelmiä, kirjallisuutta ja taidetta, mutta tämän harrastuksensa varjoon hän taitavasti kätki valtiollisen kunnianhimonsa ja hillittömän vallanhalunsa.
Oli olemassa vain yksi ainoa henkilö, jonka vihamielinen katse jossakin määrin pääsi tunkeutumaan Ludvigin hovissa vallitseviin oloihin ja joka terävästi ja selvästi näki, kuinka markiisitar päämäärästään tietoisena kokosi valtiolliset johtolangat käsiinsä.
Tämä henkilö oli Jeannen vanha vihollinen madame d'Estrades. Hän varoitti yhä vakavammin d Argensonia ja kehoitti häntä luopumaan vihamielisistä toimenpiteistään Pompadouria vastaan.
Eikä hän suinkaan saarnannut kuuroille korville. Ministeri tiesi, että hän voi luottaa rakastajattareensa. Madame d'Estrades oli luotettava ja uskollinen urkkija tuo nainen, joka vihasi suurta markiisitarta yhtä hehkuvasti kuin hän oli mielistynyt ministeriin.
* * * * *
Osan kevättä Jeanne vietti muutamien valittujen seuralaisten kanssa La Cellessä, josta oli tullut kuninkaan mieluisin oleskelupaikka. Pienen linnan kodikkuus miellytti häntä erityisesti.
Kapea, tuuheiden puiden varjostama kanava gondoliretkineen, ruusumajat, pienet, linnan ympärille ryhmittyneet metsiköt, joissa oli pehmeä sammalpeite ja heloitti orvokki- ja keltaesikkoryhmiä, herättivät kuninkaassa lakkaamatta uutta ihastusta.