"Maltahan, nuori mies", huusi Tourbillon, joka jo oli kovasti juopunut.
"Jollei korvani petä, sopii tuo sävel toisiinkin sanoihin."
Ja hän alkoi pajattaa käheällä äänellä:
"Jadis c'étoit Versaille
Qui fixoit le bon goût;
Aujourd'hui la canaille…"
Samassa muut yhtyivät:
"Règne et tient le haut bout.
Si la cour se ravale
De quoi s'étonne-t-on?
N'est-ce pas de la Halle
Que nous vient le poisson?"
"Que nous vient le poisson", kiljui kuoro toisen ja vielä kolmannen kerran.
Vain pieni kähertäjänapulainen, Margot Zanelle ja vanha puutarhuri
Zanelle eivät ottaneet osaa rähinään.
* * * * *
Hovin ulkopuolella kierteli silloin tällöin puheita, että markiisittaren vallan päivät ovat luetut. Kun joku Jeannen uskollinen ystävä saattoi tällaisia huhuja hänen korviinsa, hymyili hän pilkallisesti ja keikautti voitonvarmana taaksepäin kaunista päätään.
Kuka heistä oli kyllin tarkka näkemään, minkälaisia hedelmiä hänen ponnistelunsa tehdä itsensä — välttämättömäksi kuninkaalle todellisuudessa olivat kantaneet? Kuka heistä edes aavistikaan, miten täydellisesti hän hallitsi Ludvigia, miten hänen vaikutusvaltansa, kasvoi päivä päivältä?