* * * * *
Unettoman yön jälkeen Jeanne istui tutkimassa Madeleine Poissonin kirjoja, joita ennen aikaan oli häneltä huolellisesti kätketty.
Vanhat, kuluneet nidokset oli Hôtel des Chèvresistä muutettu erääseen salakaappiin markiisittaren luo Versaillesiin.
Kauan hän selaili kellastuneita kirjoja, ennenkuin löysi, mitä etsi.
Hän jäljensi erään reseptin ja käski kamaripalvelijansa kutsua Quesnayn apteekkiapulaisen. Jeanne antoi tälle paperin ja käski hänen valmistaa lääkkeen puolessa tunnissa.
Sitten Jeanne vaipui takaisin vaalistuneelle lit d'ange-vuoteelleen, jolla hän oli viettänyt suurimman osan tätä kauheaa yötä. Hän virui mietteiden askarrellessa, kunnes päänsärky yltyi sietämättömäksi.
Hänen kekseliäimmätkään ajatuksensa eivät voineet luoda rahtuakaan selvyyttä armottomaan totuuteen.
Kuningas oli ollut hänen luonaan. Tämän suudelmat, syleilyt ja tukehduttavat hyväilyt eivät olleet saaneet häntä virkeäksi. Kylmänä ja jäykkänä kuin pölkky hän oli virunut kuninkaan sylissä, kunnes tämä itsekin kylmentyneenä oli vihaisena lähtenyt hänen luotaan.
Se pelottava, jota hän oli pelännyt, oli tapahtunut, ennenkuin hän oli osannut aavistaakaan! Hänen yrityksensä höystää ruokia väkevillä mausteilla, syödä suuret määrät herkkusieniä ja selleriä eivät olleet parantaneet hänen kylmää luonnonlaatuaan eikä heikontunutta terveyttään. Hänen täytyi turvautua voimakkaampiin keinoihin, vaikkapa niistä koituisi raskaitakin seurauksia. Omistaa kuningas kokonaan oli elämä, kadottaa hänet oli kuolema!
Pieni apteekkiapulainen toi juoman. Jeanne kavahti ylös, tempasi korkin pullosta ja kaatoi suuhunsa pari kulausta ruskeaa nestettä. Maku oli vastenmielinen ja ellottava, mutta kohta hän tunsi miellyttävää lämpöä koko ruumiissa.