Linnankello löi yksi. Nyt oli aterian aika pikku kammioissa Jeanne pyyhki otsaansa pitsinenäliinalla. Pari syvää henkäisyä, sitten hän kumartui alas, otti syliinsä Mimin, joka peloissaan oli piilottunut kallisarvoisen puvun silkki- ja pitsihelmuksiin.
Kuningas jo odotti markiisitarta kahdelle hengelle uhkeasti katetun pöydän ääressä. Vastoin tapaansa Jeanne antoi täyttää kristallilasinsa reunoja myöten bordeaux-viinillä. Sitten hän kohotti sen kuninkaan lasia kohden ja joi hymysuin d'Argensonin perikadoksi, joll'ei ministeri tänään ministerineuvostossa lupaisi ajaa uusia veroja päätökseen parlamentissa.
XVI.
Seuraavana päivänä kuningas matkusti aikaisin aamulla Fontainebleauhon.
Hänen otsansa oli pilvessä, silmistä paistoi synkkä välke.
Ayenin herttua, joka seurasi häntä, ei tiennyt, mistä oikeastaan oli johtunut tämä kuninkaan mielialan äkillinen muutos tahi nopea päätös lähteä Fointainebleauhon, jonne ei ollut ensinkään aikomus lähteä.
Kuningas oli eilen illalla aterioinut yksinään markiisittaren kanssa tämän huoneessa. Tänään oli aiottu tehdä metsästysretki, jonka kuningas oli järjestänyt vartavasten markiisittaren kunniaksi. Metsästyspäivällisten jälkeen oli suunniteltu gondolimatka illalla ja soittoa valaistuilla lammikoilla.
Kun kuningas ei puhunut mitään, vaan istui synkkämielisenä selkänojossa nurkassaan, ei herttua voinut ruveta kyselemään.
Jotakin oli täytynyt tapahtua kuninkaan ja Pompadourin kesken. Mutta mitä?
D'Argenson oli lähtenyt ministerineuvoston istunnosta katkeroituneen näköisenä. Mutta kuningas ja markiisitar olivat iloisempina kuin milloinkaan lähteneet ajelemaan vaunuilla ja, kuten Lebel oli kertonut herttualle, yhtä iloisina istuutuneet aterioimaan. Kuitenkin oli kuningas odottamattoman aikaisin yöllä tullut takaisin markiisittaren huoneesta eikä ollut saanut unta.
Siis kaikesta päättäen sänkykamarisalaisuus, jota Ludvig XV ei ollut halukas ilmaisemaan!