Koko hovi ja etupäässä kuningas olivat niin ihastuneita tästä omaperäisestä sommitelmasta, ettei siihen saakka ollut paljon puhuttu kustannuksista.
Sinisin ja kultavärein koristettu salonki, jossa oli neljäkymmentä mukavaa katsojapaikkaa ja yhtä monta paikkaa orkesterin jäsenille, oli sellainen sali, jota ei voinut kylliksi kiitellä.
Kaikki oli tapahtunut Aumontin herttuasta välittämättä, joka sinä vuonna oli virkatoimituksessa ensimmäisenä kamariherrana. La Vallière oli toiminut itsenäisesti yksissä neuvoin markiisittaren kanssa. Hän lähetti määräyksensä suoraan "Pikku teatterin" virkamiehille, käytti siellä olevia tarveaineita ja toimitti kaikki rakennusmestareille, maalareille ja koristelijoille menevät käskyt omalla vastuullaan asianomaisten käsiin.
Aumontin herttua oli aivan oikeassa rajoittaessaan tätä itsevaltaisuutta. Kaikki teatterit ja näyttämöt olivat ensimmäisen kamariherran valvonnan alaisia, samoin kuin Lähettiläskäytäväkin loistohuoneustojen osana. Aumont ei kuitenkaan ollut milloinkaan uskaltanut asettua Pompadourin välillisiä käskyjä vastaan.
Richelieu teki asiasta pikaisen lopun. Heti sen jälkeen kuin hän oli ryhtynyt virkaansa, hän lähetti kuninkaalle hyvin pontevan vastalausekirjelmän La Vallièren aikaansaamien väärinkäytösten johdosta.
Kun kuningas ei vastannut, käski Richelieu uudestaan avata Pikku teatterin. Hän julkaisi ankaran määräyksen, ettei ainoatakaan hovivaunua saa antaa käytettäväksi ilman hänen allekirjoittamaansa valtuutusta. Tarveaineita ja koristuksia ei saanut hänen luvattaan lainata Pikku teatterista eikä hoviteatterin työmiehiä käyttää ilman herttuan myöntymystä.
Jeanne ei ollut niitä, jotka alistuivat tällaiseen vastustukseen. Aiottiin esittää Lullyn "Acis ja Galathea". Tarvittiin monia harjoituksia ja kallisarvoisia varustuksia. Koko hovi oli ilmaissut haluavansa saapua katsomaan.
— Kolme prinsessaa, Henriette, Adelaide ja Victoire, jotka hyvin mielellään kävivät teatterissa uudessa salongissa, samoin kuin Maria Josefakin, saivat kuningattaren puuttumaan asiaan.
Richelieun toimenpiteet raukesivat.
Kuningas, joka piti tähdellisempänä markiisittaren ja lastensa huvitteluja sekä omaa rauhaansa ja mukavuuttaan kuin Richelieun toimenpiteitä, kysyi marsalkalta jo ensimmäisessä vastaanotossa jääkylmästi: