XVII.
Sillä välin kun markiisittaren ystävällinen suhde Bernisiin pysyi yhä ennallaan ja abbé, vaatimattoman hartaana ja kiitollisena huoneistosta, joka hänelle oli luovutettu Tuilerieissä, ja yksityisestä 1500 livren eläkkeestä kuninkaan rahastosta, pysyi markiisittaren vilpittömänä ystävänä ja osasi antaa arvoa tämän ponnisteluille hänen virkauransa puolesta, oli sen sijaan Jeannen ja Richelieun välinen suhde kylmenemistään kylmennyt.
Madame d'Estrades ja d'Argenson olivat Richelieun ollessa sotaretkellä koettaneet kaikin keinoin yllyttää herttuaa, joka oli enemmän kuin arka kuninkaan suosiosta, Pompadourin yhä kasvavaa valtaa vastaan.
Ministerin ja hänen rakastajattarensa kannattajat kiinnittivät suuria toiveita Richelieun paluuseen. Madame d'Estrades ei tyytynyt yksistään siihen läheiseen suhteeseen, jossa hän eli d'Argensonin kanssa, vaan kosiskeli myötäänsä kaihoisilla katseillaan kuninkaan suosiota.
Genuan piirityksen jälkeen herttua saapui alkuvuodesta Versaillesiin, ylpeänä ja säteilevänä uudesta Ranskan marsalkan arvostaan, jonka oli perinyt Moritz Saksilaiselta.
Richelieu saattoi tuskin malttaa mieltään, ennenkuin sai astua uuteen virkaansa ensimmäisenä kamariherrana. Tässä asemassa hän luuli helpommin voivansa päästä tarkoituksensa perille: "raivata tieltä vähäpätöisen Pompadourin, ikäänkuin hän olisi oopperatyttö", ja hankkia uuden rakastajattaren, joka tyytyisi pienempään tilaan kuninkaan rinnalla.
Tilaisuus ensimmäiseen yhteentörmäykseen tarjoutuikin ennen pitkää.
Jeanne oli todellakin saanut toteutetuksi sen rohkean ja nerokkaan aikeensa, jonka oli ensimmäisen teatterivuoden päätyttyä ilmaissut enolleen Tournehemille.
Suureen Lähettiläskäytävään, missä Ludvig XIV ennen aikaan oli antanut esittää vakavia sinfonioita, oli Gabriel nyt rakentanut uuden salongin. Näyttämö oli suunniteltu aivan niin, kuin Jeanne kerran oli ehdottanut.
Se voitiin hyvin lyhyessä ajassa ja milloin tahansa panna pystyyn ja taas purkaa. Tämä näyttämö oli maksanut 65,000 livreä. Lisäksi tulivat kustannukset puvuista ja palkoista, ja niihin oli ensimmäisenä näytäntövuonna mennyt 100,000 écutä lukuun ottamatta tarveaineita, jotka kuitenkin oli enimmäkseen otettu "Pikku teatterista" (Les Menus Plaisirs).