Runo oli käännetty neljälle kielelle, latinaksi, espanjaksi, italiaksi ja englanniksi.
Voltaire toivoi vihdoinkin voittavansa tällä runollaan armon kuninkaan silmissä.
Sekavin tuntein hän luki La Pompadourin vastauksen.
"Olen saanut ne käännökset, jotka olette minulle lähettänyt, ja mielihyvällä antanut ne kuninkaalle. Hänen majesteettinsa on liittänyt ne kirjastoonsa ja suvainnut puhua armollisesti tekijästä. Jollen olisi tiennyt, että olette sairas, niin olisi käsiala teidän toisessa kirjeessänne ilmaissut sen minulle.
Näen, että teitä surettaa se panettelu ja parjaus, mitä teistä on levitetty. Ettekö jo ole tottunut sellaiseen ja ajattele, että kaikkien suurten miesten kohtalona on ollut parjaus eläessä ja ihailu kuoltua? Muistakaa, mitä Corneille, Racine ja muut ovat saaneet kokea, niin saatte nähdä, ettei teille ole käynyt sen pahemmin kuin heillekään. Minusta on kaukana se ajatus, että te ette olisi saanut aikaan jotakin sellaista kuin Crébillon. Hän on samoin kuin tekin kyky, jota minä rakastan ja kunnioitan. Minä olen asettunut puolustamaan teitä syyttäjiltänne, sillä minulla on teistä niin hyvä käsitys, etten voi katsoa olevan mahdollista, että te olisitte alentunut moiseen tekoon. Olette oikeassa sanoessanne, että moitteita kohdistetaan myös minuun. Mutta kaikkiin näihin hävyttömyyksiin minä vastaan syvällä halveksimisella ja olen aivan tyyni, sillä minä kestän ne vain siksi, että olen edistänyt ihmiskunnan parasta työskentelemällä rauhan puolesta.
Niin katkeria kuin ihmiset ovatkin minulle en minä kuitenkaan kadu, että olen edistänyt heidän onneaan. Ehkä he kerran oivaltavat sen? Koitukoonpa heidän ajatuskannastaan mitä tahansa, minä löydän palkinnon omasta sydämestäni, joka on puhdas ja pysyy puhtaana. Jääkää hyvästi! Käyköön teille hyvin! Älkää ajatelko matkustaa Preussin kuninkaan luo. Olkoon hän kuinka suuri kuningas tahansa ja olkoon hänellä miten korkealentoiset ajatukset hyvänsä, niin ei kuitenkaan saa hyljätä meidän hallitsijaamme, kun tuntee hänen ihailtavat ominaisuutensa. Meidän kesken sanoen en sitä antaisi teille milloinkaan anteeksi. Jääkää hyvästi!"
* * * * *
Havressa vietetyt ihanat päivät ja kuumat yöt saivat ikävän jälkinäytöksen.
Jeanne ja kuningas olivat parahiksi ehtineet takaisin Versaillesiin, kun kapinallisia ääniä ja kansan niskoittelevaa nurinaa alkoi uudestaan kuulua.
Joka päivä syntyi ankaria katumetelejä. Kerrottiin, että tahdottiin ryöstää lapsia ja viedä ne asumattomiin siirtomaihin. Jokainen päivä toi mukanaan uusia nimettömiä häväistyksiä, joissa syytettiin madame de Pompadouria hädän julkeasta halveksimisesta, sekä lauluja, joissa hänet tehtiin naurunalaiseksi ja mitättömäksi.