Rappukäytävän, joka vei pienen linnan ylpeyteen Jeannen hahmottelemaan galleriaan, oli Brunetti koristanut taruaiheisilla kuvilla. Itse galleria, jota ympäröivät hillityin värein huolitellut, kevyet kukkaköynnökset, muodosti kokonaisen kokoelman Boucherin ihania tauluja.
Ruokasalin, musiikkisalin ja salongin ovien otsakappaleiden valmistaminen oli annettu Oudryn, Pierren ja Karl Vanloon tehtäväksi, jolloin viimemainitun saavutukset lähentelivät haavemaailman rajoja.
Adam ja Falconet olivat kaunistaneet etuhuoneet veistokuvilla. Puistoihin oli pystytetty Pigallen mestariteoksia, joista toinen esitti kuningasta ja toinen "Ystävyyttä ja rakkautta", linnan hengettäriä.
Jeanne oli kuumeentapaisella innolla tilannut huonekaluja ja muita esineitä ja sitten järjestänyt ne linnaan.
Hän ei tällöin tahtonut ainoastaan saattaa voimaan omaa yksilöllistä makuaan, vaan myöskin saavuttaa kuninkaan mieltymyksen, ja hän piti erityistä huolta kuninkaalle varatuista huoneista, joita hänen huoneistaan erotti kullattu persialaistyylinen huone.
Siellä oli liesiuuneja kullatusta ja pakotetusta pronssista taruaiheisine ryhmäkuvineen, kuusihaaraisia kynttilänjalkoja kaksi- ja kolminkertaisine kukkakiehkuroineen — Vincennesin tehtaan ensimmäisiä tuotteita — marmorisia ja pronssisia pöytäkelloja, jotka olivat temppelin, pylväskatoksen ja alttarin muotoisia. Siellä oli lukuisia tammisia huonekaluja, jotka olivat jakaranda-puulla päällystettyjä; niiden helat, jalat, kahvat ja avainkilvet olivat kullattua kuparia. Siellä oli kuvahyllyjä, jotka oli kaunistettu kaikenlaisin kultakoristein. Siellä oli kaksi erikoista loistoesinettä: suuri, kiilloitettu, kiinalaistyylinen kaappi, valmistettu siitä kallisarvoisesta aineesta, jonka Martin oli keksinyt, ja sen helat olivat kullattua pronssia, koristukset lehtikultaa ja laatikot verhotut kultakoruompeleisella silkillä. Siellä oli myös ruusupuinen kirjoituspöytä uhkeine kultakoristeineen ja seetripuinen yöpöytä kaikenvärisine upeine kukkakiehkuroineen.
Jeanne sijoitti kaikki nämä paikoilleen yhtä taiteellisesti, yhtä pettämättömän aistikkaasti.
Kallisarvoisimmat esineet Jeanne oli tilannut Saint-Honoré-kadun varrella asuvalta kuuluisalta Lazare Duvauxilta. Tämä oli tuiki taitava ammattimies, jolla oli kunnia nauttia kuninkaan erikoista luottamusta. Duvaux itse ei valmistanut paljoakaan, mutta hän ymmärsi keksiä kaikkialla hienoimmat ja harvinaisimmat esineet, jolloin markiisittaren tottunut arvostelu ja hienostunut maku olivat hänelle erittäin suuriarvoisena apuna. Sitäpaitsi hän oli samalla kertaa sekä jalokivikauppias että kultaseppä. Mutta myöskin Duvauxin ammattitoverit ja naapurit Hébert, Bazaine, Lebrun ja Dulac olivat saaneet tuollaisia tilauksia uutta linnaa varten.
Kahta päivää ennen juhlaa saapui Alexandra Bellevuehyn, pikku sydän odotuksen jännityksestä pamppaillen.
Isoisä Poisson otti vastaan tytön kuin prinsessan leveiden marmoriportaiden ääressä tuloportin edustalla, jota samoin kuin Palais Royalinkin porttia vartioivat sveitsiläiset kaartilaiset.