Bellevuen synty johti juurensa jo pitemmän ajan takaa. Kerran ratsastusretkellä kuninkaan kanssa markiisitar oli keksinyt eräällä Meudonin ja Sèvresin välisellä harjulla ihmeellisen kauniin kohdan; se näytti aivan kuin luodulta sellaisen linnan rakennuspaikaksi, jota hänen taiteellinen vaistonsa oli jo vuosikausia haaveillut.
Vuorenharjulta avautui näköala Seinelle, joka juoksi alhaalla, ja kauas
Pariisiin päin ulottuville tasangoille.
Alueen omisti kuningas. Jeanne oli alkuaan halunnut suorittaa linnan rakennuskustannukset omilla varoillaan, mutta kustannukset olivat hänen käsissään, jotka olivat tottuneet luomaan aina uutta ja kauniimpaa, kohonneet huimaavan suuriksi.
Hän ei kyennyt sanomaan mitään, kun hänen vihamiehensä puhuivat kokonaisesta seitsemästä miljoonasta livrestä.
Harvakseen kohoavien pengermien poikki vei tie pieneen linnaan, jonka arkkitehdit L'Assurance ja L'Isle olivat markiisittaren valvoessa rakentaneet ajan kevyeen, keimailevaan tyyliin. Mitä ihmeellisimpien, korkeimman taiteen vaatimusten mukaisesti järjestettyjen puutarhojen ympäröimänä Bellevue teki tosiaankin satulinnan vaikutuksen.
Katsoipa minne tahansa, kaikkialta pisti silmään onnellisesti ja aistikkaasti sovellettua valiotaidetta, joka oli sellaista, että se voi syntyä vain harvinaisen taiteellisen, lahjakkaan ja älykkään naisen innoittamana.
Jok'ainoa ovensalpa, avain, lukko ja kahva oli pieni mestariteos. Ei missään huomannut pienintäkään jälkeä tehdastyöstä. Kaikkialla vallitsi yksilöllinen taiteellinen maku.
Ikkunaverhot ja gobeliinit olivat vartavasten piirretyt ja kudotut
Jeannen ohjeiden mukaan.
Verbreck ja Rousseau, Versaillesin kuuluisat koristajat, olivat valvoneet kallisarvoisten kudosten asettamista paikoilleen.
Seiniä verhoavat paneelit olivat kauttaaltaan täynnä plastillisesti sommiteltuja, maalaiselämää kuvaavia tapauksia, musiikin, taidemaalauksen ja rakkauden tunnuskuvia.