Vilkas lapsi taputteli käsiään.
"Se minun pitää sanoa neiti Épinalille L'Assomptionissa. Hän on meidän ankarin opettajattaremme, eikä voi sietää laiskoja ihmisiä eikä pahankurisia poikia."
"Entä hyödyttömiä tyttäriä?"
"Tyttäret eivät ole milloinkaan hyödyttömiä!" huudahti Alexandra herttaisen topakasti.
François Poisson hyväili hellästi tyttärentyttärensä kullanruskeita kiharoja, jotka jo olivat melkein samanväriset kuin hänen äitinsä uhkean kaunis tukka.
"Olet oikeassa, kultaseni."
Isoisä ja tyttärentytär tapasivat koko perheen kuninkaan huoneissa.
Jeanne puuhaili makuuhuoneessa ja etsi sopivaa paikkaa kahdelle
Vincennesistä tuodulle haarakynttilänjalalle.
Alexandra kapsahti hänen kaulaansa ja oli vähällä tukehduttaa hänet suudelmillaan. Myöskin herra de Tournehem ja eno Abel, jota tyttö tarkasteli tutkivin katsein nähdäkseen, oliko hän lihonnut, saivat osansa hellistä hyväilyistä.
Jeanne lähetti kohta Alexandran ja isoisän pois, joiden lakkaamattomasta rupattelusta oli aikamoista haittaa, kun oli kiire.