D'Argensonin ja hänen lähellään seisovan madame d'Estradesin kasvoille kohahti vihainen ilme, kun komea, ylpeä pari onnesta säteillen kulki heidän ohitsensa.
Miten hehkuvan ja väsymättömän kiihkeästi he olivatkaan tehneet kylvöään! Eikö siitä satoa milloinkaan kypsyisi?
"Kärsivällisyyttä, rakas ystäväni", kuiskasi ministeri madame d'Estradesille, kulkiessaan tämän ohi, "kyllä meidänkin vuoromme joutuu."
"Minun kärsivällisyyteni on lopussa", sähisi madame d'Estrades.
Oudryn koristamaan ruokasaliin oli katettu kuninkaallinen pöytä. Täyshopeisen kaluston ja säihkyvien kristalliesineiden keskellä loistivat kukkakoristukset lumoavassa hohdossaan. Koko sali oli täynnä orvokin, jasmiinin ja ruusun tuoksua.
Kuninkaan toisella puolella istui Jeanne ja toisella de Contin prinsessa.
Vanhasta iästään huolimatta ei prinsessa ollut tahtonut kieltäytyä markiisittaren kutsusta.
Contin raha-asiat olivat niin rappiolla, että hänen oli jo aika osoittaa taas ystävällisyyttä kuningasta ja markiisitarta kohtaan.
Keskustelu kuninkaan pöydässä oli hyvin vilkasta. Samppanjalasit kilisivät ja niiden keinotekoisten suihkulähteiden solina, jotka kukkivien kasvien keskeltä suihkuttivat vesisäteitään melkein kattoon saakka, sekaantui soittokuntien harppujen, viulujen ja huilujen säveliin.
Vuorotellen kaikui Lullyn, Rameaun ja Lalanden viehättäviä säveliä.